Ranska mielletään varmaankin helposti juuri niin sanottujen taide-elokuvien maaksi eikä purkka- ja pop corn -elokuvian synnyinseuduksi. Hollywood täyttää jälkimmäisen puolen jo vallan hyvin. Viime aikaisista ranskalaisista suurimman huomion ja katsojamäärät on kerännyt hertainen ja elämäniloa pursunut Amélie. Tämä ranskatar ilmestyi juuri samaan aikaan Asterix ja Obelix elokuvan jatko-osan Asterix & Obelix: Tehtävä Kleopatran (Astérix & Obélix: Mission Cléopâtre a.k.a. Asterix & Obelix: Mission Kleopatra, 2002 Ranska, Saksa) kanssa. René Goscinnyn ja Albert Uderzon sarjakuvat ovat siis heijastettu toistamiseen valkokankaalle. Vuoden 1999 elokuva nostatti kotimaassaan suuren gallialaishuuman elokuvateattereissa, joten seikkailuille ja roomalaisten tyrmäämiselle tuli jatkoa.

Ohjaajanpalilla ja itse Caesarina elokuvassa on algerialaissyntyinen Alain Chabat (Vasikka). Ohjaajan uskollinen käsikirjoitus pohjautuu vahvasti sarjakuviin ja tarjoaa näin kirjat lukeneille tutut hahmot tutuissa tamineissa. Sankareina nähdään suuret tunnetut kasvot Christian Clavier ja Gérard Depardieu. Egyptiläisyys ilmentyy Amélie’sta tutussa Jamel Debbouzessa ja Monica Belluccin (Malèna) esittämässä Kleopatrassa.

Tehtävä Kleopatra saa nimensä Belluccin esittämän matriarkan käskiessä arkkitehdin (Debbouze) rakentamaan palatsin Ceasarille osoittaakseen, että muinainen Egypti on edelleen voimissaan ja moderni. Suurhallitsijoiden sanaharkkalla on kauas kantoiset vaikutukset ja pian myös kolme gallialaista pienen koiran kanssa saapuvat Saharan reunamille rakentamaan kunnianhimoista palatsia. Rakentamista hidastaa kuitenkin hiekan silmille heittävä entinen hoviarkkitehti. Tämän takia gallialaiset saavatkin juosta pyramideissa, aavikolla ja Niilin rantoja ehtiäkseen saamaan palatsin ajoissa valmiiksi.

Elokuva on suunnattu ehdottomasti lapsille ja heidän mielisille, joten ryppyotsainen arvostelu ei löydä elokuvasta varmasti mitään hyvää. Tarina vuotaa kuin moskiittoverkko ja epäjohdonmukaisuudet seuraavat toisiaan, mutta nämäkin voi vielä ohittaa menettämättä kaikkea nautintoa. Vauhdikas meno on ryyditetty runsailla tehosteilla ja näin roomalaiset saavatkin Obelixilta maistella villisian hajuista nyrkkiä komeasti. Kokopitkän elokuvan verran tämä väkivaltahauskuus ei kuitenkaan kestä, vaan tyrmäykset alkavat muistuttaa vapaapainia.

Elokuva on varma nakki sarjakuva-albumien ystäville. Se on myös hauska ranskankielinen lastenelokuva. Monica Bellucci on lähes yhtä tyrmäävä mitä Malènassa. Toisaalta koin elokuvan surkeaksi, kun tekijät olivat päättäneet mennä matalimmasta kohtaa dyyniä. Ja se johtaa harvoin mestariteokseen.

teksti: © 2002 Raimo Miettinen