Parhaan elokuvan Oscarin voittanut Argo on hyvänmielen propagandaa.
Arvostelu on julkaistu 1. kerran lokakuussa 2012.
Poliittinen muisti on lyhyt. Kuka jaksaisi kaivella sitä, kun CIA ja britit korvasivat vuonna 1953 Iranin demokraattisen hallinnon öljydiktaattorillaan. Ahmadinežadin, ajatollah Khamenein ja etenkin kiristyvän ydinasetilanteen aikakautena on mukavampi kiillottaa kuvaa tiedustelupalvelun paremmista päivistä. Siihen sopii vuoden 1979 islamistisen vallankumouksen veitikkamainen pelastusoperaatio, jossa kuusi jenkkidiplomaattia salakuljetettiin maasta keksityn scifi-elokuvan varjolla.
CIA:n rooli niiden tapahtumien taustalla, joita se Argon kertomuksessa yrittää lievittää, on elokuvan kokonaisvaikutelmaan nähden kuitattu muutamalla vastuuvapauslausekkeella. “Inspiroiva sankaritarina” aiheuttaa vatsanpuruja, joita yksiulotteiset iranilaishahmot eivät helpota.
Parhailla mielen antasideilla jäljelle jää klassisen hidasliikkeinen keikkaelokuva, joka keventää vakavaa tunnelmaansa Hollywood-satiirisella sivujuonteella.
CIA:n ekspertti (Ben Affleck) ja tämän elokuva-ammattilaisista koostuva työryhmä (John Goodman, Alan Arkin) luovat kattavan perustan “itämaiselle” Tähtien sodalle, Argolle. Vale-elokuvan turvin on määrä matkustaa kuvauksiin Teheraniin ja tuoda islamisteilta piilottelevat diplomaatit kotiin osana kuvausryhmää.
Hellä Hollywood-pila napsahtelee ihan osuvasti. Mikäli viime vuoden pikkuelokuva The Artist on ennusmerkki, voisi Argollekin näillä eväin povata Oscar-menestystä.
Kuten Affleckin edellisessä ohjauksessa The Townissa, rakennetaan Argossa jännitystä hitaasti ja taidolla. Teheranin piilottelun väliin leikataan konnamaisen islamistikaartin edistyvää jäljitystyötä ja kadulla vastaantulijoiden epäluuloisiin kasvoihin. Kuvaustyyli on klassinen ja elokuvan ristiinleikkaus sykkeennostossaan esimerkillistä.
Kun pelastusoperaation viimeinenkin tiukka paikka ratkeaa, jää käteen kuitenkin vähän. Kotiyleisölle tarjotaan patrioottista selkääntaputtelua, mutta siinä se. Jos elokuvalla on jokin merkitys, geopoliittinen viesti, se näyttää implisiittisesti asettuvan nykyisen, aggressiivisen sulkupolitiikan taakse.
Teksti: 2012 Aleksi Salonen
Vastinetta stereotyyppiselle Iran-kuvalle voi hakea Abbas Kiarostamin elokuvista.
Elokuva nähtiin myös osana vuoden 2012 Rakkautta & Anarkiaa -festivaalia. Lue raportti »
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA