Mandy Lane (Amber Heard) on lukiolaistyttö, josta isot pojat näkevät märkiä unia. Tuo tyttö on täydellinen. Kaikkea mitä nuoresta naisesta kuvitella saattaa. Koulun jokaisen pojanklopin päämäärä on päästä juuri hänen pöksyihinsä. On se vaan kumma kun tyttö ihanainen ei lämpiä iskuyrityksille. Johtuisiko se siitä, että hänen vanhempansa ovat kuolleet? Siksikö tyttö kaveeraa epäsuositun nulikan (Michael Welch) kanssa? Vaan ei kaveeraa enää kun poika tekee uima-allasbileissä traagiseen murhenäytelmään johtavat temput. Nyt on tyttö yksin ja haavoittuvainen. Niinpä hän lähtee uusien ystäviensä matkaan syrjäiselle ranchille, jossa odottaa alkoholinhuuruinen illanvietto. Verinen sellainen.

All the Boys Love Mandy Lane kaappaa mukaansa alkuteksteistä lähtien. Tai oikeastaan jo etukäteen, sillä kerrankin kauhuelokuvalla on kiehtova nimi. Suu kääntyy ihan itsestään messingille kun veri alkaa valua Mandy Lane fontin päälle. Ohjaaja Jonathan Levinen esikoisohjaus henkii jokaisella sekunnillaan sitä aitoa ja oikeaa kauhuelokuvien tunnelmaa, vaikka idea onkin sieltä kuluneemmasta päästä: joukko teinejä suljettuna paikkaan, jossa häijy sekopää heitä surutta lahtaa. Soppaan mausteeksi laitetaan vielä se pakollinen suojelija, tässä tapauksessa tilan renki (Anson Mount), johon bilettämään saapuneet tytöt lankeavat täysin. Sitten jo saapuukin mielenvikainen metsästäjä ja peli tuntuu selvältä. No ei aivan, sillä Jacob Formanin käsikirjoitus kääntää pakan ympäri juuri kun luulit ratkaisseesi yhtikäs mitään.

Levine on saanut rauhassa toteuttaa itseään. Ei ole ollut ison studion taiteellisia johtajia sotkemassa kuvioita. Niinpä Levine antaa kameran käydä ja valitsee upeita kuvakulmia välittämättä siitä, kuvataanko vastavaloon tai valoon ylipäätään. Levine houkuttelee katsojan osaksi elokuvaa. Teinien arkipäiväiset ongelmat kasaantuvat myös omille harteillesi ja hetken kuluttua huomaat miettiväsi samoja murheita. Mielipuoliteurastajan saapuessa kuokkimaan onkin jo kova huoli siitä, miten nuorten käy. Toivottavasti selviävät hengissä. Ainakin kuvankaunis Mandy. Hienointa Levinen ohjauksessa on kuitenkin se, että Mandyn ystävien tavoin katsojassa herää ristiriitaisia tunteita suloista Mandya kohtaan. Toisaalta sitä pysähtyy miettimään, kuka Mandy oikein luulee olevansa, kenties parempi kuin me muut? Heti seuraavaksi toivookin, ettei kukaan tyttöä saisi… ainakaan se kaikkein rääväsuisin häirikkö.

Nuori näyttelijäkaarti on ihailtavan hienosti roolitettu. Kukaan näyttelijöistä ei ole suuri stara, vaikka kovin tutunoloisilta he vaikuttavatkin. Eniten kokemusta on karjatilan renkinä esiintyvällä Anson Mountilla, joka on luonut uraansa eri tv-sarjoissa. Pääroolissa säkenöivää, syötävän hyvännäköistä Mandya esittää puolestaan Amber Heard, joka ponnisti showbisnekseen lähinnä tv-mainosten ja musiikkivideoiden kautta. Kyseessä oli niin sanotusti tuhannen taalan tilaisuus ja sen Heard käytti. Nyt neidolla menee lujaa ja työtarjouksia tipahtelee kaikista ikkunoista.

Mandy Lanen tuotantohistoriikki on ollut sangen erikoinen. Tai sanotaanpa nyt ihan rehdisti, että tämän mainion kauhuelokuvan markkinointi on hoidettu niin pyllylleen kuin vain suinkin mahdollista. Mandy Lane valmistui jo vuonna 2006 ja se esitettiin ensimmäisen kerran Toronton filmifestareilla samaisen vuoden syyskuussa. Levitysoikeudet rohmusi itselleen Harvey ja Bob Weinsteinin pintaliidossa oleva yhtiö The Weinstein Company. Veljekset laskeskelivat, että Mandy Lane esitettäisiin Yhdysvalloissa kesällä 2007, mutta yhtiön suunnitelmiin tuli muutos kun kauhuleffat eivät tuolloin uponneet maksavaan yleisöön. Mandy Lane jäi pölyttymään Weinsteinien hyllylle ja sittemmin oikeudet vaihtoivat omistajaakin. Elokuva ei itseasiassa vieläkään ole levityksessä Yhdysvalloissa. Toisaalta kun ajattelee, niin tällä tavoin All the Boys Love Mandy Lanen kulttimaine vain kasvaa kasvamistaan. Markkinointia hoidetaan vaivihkaa kaiken maailman Facebookeja myöden. Vaan onneksi meillä Euroopan mantereella asiat ovat paremmin. Leffan voi isoon nälkään saalistaa myös import dvd:nä mutta suosittelen aitoa leffateatterielämystä, jossa Mandy Lane langettaa täyden lumonsa.

Hemmotelkaa kauhuvaistojanne Mandyn seurassa. Pelätkää yhdessä hänen kanssaan. Jos käytte tänä vuonna katsomassa yhdenkin kauhuelokuvan, niin olkoot se juuri tämä: kauhua aidoimmillaan.

Teksti: © 2008 Lasse Lepola