Äänijänteitään lepuuttava rock-tähti Marianne (Tilda Swinton, The Grand Budapest Hotel, 2014) ja alkoholismista toipuva elokuvantekijä Paul (Matthias Schoenaerts, The Danish Girl, 2015) nauttivat auringosta ja toisistaan idyllisellä Pantellerian saarella. Paratiisin hekumallinen illuusio kuitenkin rikkoutuu kun paikalle saapuu Mariannen entinen tuottaja ja rakastaja Harry (Ralph Fiennes, The Grand Budapest Hotel, 2014) tyttärensä Penelopen (Dakota Johnson, Fifty Shades of Grey, 2015) kanssa.

Käärmeet alkavat kirjaimellisesti luikerrella puutarhaan, aurinko peittyy saapuvan lentokoneen varjoon, alastomuudesta tulee kielletty hedelmä. Energiasyöppö Harry asettaa äänekkäästi ja tarkoituksellisesti itsensä tilanteen herraksi muistuttaen sekä Mariannea että Paulia rankasta menneisyydestä.

A Bigger Splash viittaa usealla tavalla repeämiin ja murtumiin, jo nimessään David Hockneyn saman nimiseen maalaukseen, jossa veden seesteisyys on rikottu ja temaattisesti murrokseen kahden erilaisen maailman välillä. Törmäyskurssilla ovat viime vuosituhannen lopun dekadentti rock ’n’ roll -elämäntyyli ja sen vastareaktiona syntynyt nuoremman sukupolven konservatismi.

Muutoksen ja murtuman voi aistia myös suhteessa alkuperäisversion aikakauteen. Etenkin Ranskassa kulttimainetta nauttiva La Piscine -elokuva (1969) ilmestyi keskellä voimakasta poliittista liikehdintää, seksuaalisen vapautumisen ideologiaa, avaruusohjelmien, David Bowien ja Rolling Stonesien kultakaudella juuri kun hippikulttuuri oli saamassa kliimaksinsa tajunnanräjäyttävässä vuoden 1969 Woodstockissa. Uusioversion aika on ikään kuin laimennettua, siltikin vaikka mm. elokuvassakin huomioitu pakolaistilanne aiheuttaa kuohuntaa.

Alkuvuodesta menehtyneen David Bowien lavahabitus heijastuu pätkissä Mariannen stadionkeikalta. Samalla tehdään viittaus Bowien ja Swintonin aiempaan kollaboraatioon The Stars (Are Out Tonight) -musiikkivideolla, jossa leikitään yhdennäköisyydellä, rooleilla ja sukupuolilla. Elokuvassa näemme kuitenkin vain heijastuksen, kesytetyn version Mariannesta, josta Harry yrittää herätellä esille entistä kiihkoa.

Harryn hedonistinen ja itsevarma heittäytyminen purkautuu elokuvassa yhteen sen ehdottomasti parhaista kohtauksista kun hikisenkarvainen nostalgianarkkari intoutuu hurmiolliseen tanssiin Rolling Stonesin Emotional Rescue -kappaleen tahdissa. Muutenkin Fiennes on erinomainen roolissaan kutakuinkin varastaen shown muulta miehitykseltä. Jo useita vuosia ohjaaja Guadagninon kanssa työskennellyt Swinton on taasen osoittanut oman draamantajunsa erityisen hyvin ehdottamalla hahmonsa puhekyvyn rajoittamista.

Seuraavaksi päästäänkin sitten elokuvan suurimpaan ongelmaan. A Bigger Splashia markkinoidaan nimittäin erityisesti intohimolla ja mustasukkaisuudella ja jotain oleellista jää ikävä kyllä uupumaan pitkälti koska Fiennesin ja Swintonin vastaparit Dakota Johnson ja Matthias Schoenaerts eivät rooleissaan synnytä ilmaan minkäänlaisia kipinöitä. Lienevätkö Schoenaertsin innoton kuhnurimaisuus ja Johnsonin väkinäinen viettelijätär-imago osa elokuvan tarkoituksellista kiihkon ja konservatismin vastakkainasettelua vai mitä, mutta hahmot jäävät tylsiksi statisteiksi. Samalla menetetään jännite ja saadaan aikaiseksi äärimmäisiä tekoja, jotka eivät vaikuta perustelluilta.

Pientä potkua tälle rintamalle saisi ehkä nauttimalla elokuvan rennosti pienessä hiprakassa lepäillen (harmi, että Kallion Rivieran Sneak Peek –näytökset menivät jo), mutta ohjaajan tavoittelema scorsesemainen energia ja jännite jäävät kyllä auttamatta saavuttamatta. Himokkaammin, intensiivisemmin, mehukkaammin, huokaa katsoja. Kaiken kaikkiaan A Bigger Splash on siis mielenkiintoisia yhtymä- ja murroskohtia luotaava, paikoin hyvin hauska elokuva, joka ei kuitenkaan toimita ihan sitä mitä lupaa.

Teksti: 2016 Marjo Eskola