”Mitä tapahtui Danny Zukolle, jonka tapasin rannalla?” Olivia Newton-Johnin tyrmistyneen surumielinen parkaisu pohjustaa pääteeman ja kerronnallisen dynamiikan yhä erittäin nautittavassa elokuvassa Grease (1978), joka on purukuminkirkas sovitus Chicagosta Broadwaylle siirtyneestä vuoden 1971 alkuperäisestä näyttämömusikaalista.

Sandy (Newton-John) on kesän mittaan nauttinut enemmän tai vähemmän platonisesta rantaromanssista kuvitellen, ettei enää koskaan näkisi suloista poikaa lennettyään takaisin Australiaan. Perheen suunnitelmat kuitenkin muuttuvat, ja kun uusi lukukausi koittaa, Sandy ilmestyy paikalliseen lukioon ja hämmästyy nähdessään Dannyn (John Travolta). Jengitoveriensa edessä superviileänä pullisteleva Danny vähättelee tyttöä tylyyn sävyyn, vaikka onkin salaa edelleen rakastunut.

Klassisessa jaetun näkökulman laulussa Summer Nights Sandy kestitsee lautassilmäisiä kavereitaan Dannyn ritarillisuudella, kun taas Danny pilkallisesti vihjaa saaneensa tai ottaneensa tytön hiekalla. Elokuva käsittelee sellaisia aiheita kuin miehinen identiteetti, vertaispaine, e-pilleriä edeltäneen aikakauden seksi ja viattomaksi kuviteltu rock’n’roll mutta myös tyttöjen makuuhuone- ja fanikulttuuria sekä etnisyyttä.

Vaaleaa Sandya puhtoisempaa edustajaa valtakulttuurin anglosaksiselle protestantismille saa hakea; Dannya ja eräitä muita T-Birdsejä pidetään ulkopuolisina osin heidän amerikanitalialaisen ”rasvaletti”-taustansa vuoksi – ja sama pätee Pink Ladies-ryhmän anteeksipyytelemättömään johtaja Rizzoon (Stockard Channing), joka on kova kuin kuka tahansa nahkatakkisista pojista.

Greasella John Travolta löi itsensä läpi perheyleisöissä, jotka vielä vuotta aiemmin olivat arastelleet miehen aikuisempaa elokuvasensaatiota, Saturday Night Feveriä. Randal Kleiserin ohjaus oli osa 70-luvun muodikasta fiftarinostalgiaa, joka ilmeni myös George Lucasin American Graffitissa sekä Garry Marshallin pitkäaikaisessa tv-sarjassa Onnen päivät, ja säilyi Robert Zemeckisin Paluu tulevaisuuteen-elokuvan muodossa vuonna 1985.

Travoltan vaivaton tanssiminen Greasessa eroaa perheystävällisyydessään Saturday Night Feverin notkeista ja narkoottisen seksikkäistä diskoliikkeistä. Vähemmän lantion keinutusta ja enemmän quiff-kampauksen, kyynärpäiden sekä polvien kiertoa 45 asteen sunteissa, ikään kuin Travolta esiintyisi egyptiläisessä friisissä.

Rydell ikusesti. Bon Voyage.

Teksti: 2018 Samu Oksanen