Pitkällä, yhä nousujohteisella urallaan post-punkista goottiseen rock-runouteen liukunut Nick Cave and the Bad Seedsin nokkamies saa Iain Forsythin ja Jane Pollardin genrerajoja rikkovassa avatgarde-dokumentissa näköisensä ja arvoisensa tribuutin.

Muun muassa historiallisia merkkikeikkoja videoteoksissaan uudelleenrekonstruoineet Forsyth ja Pollard tekevät 20 000 Days on Earthillä pitkän elokuvan debyyttinsä. Menneisyydestään he tuovat sähäkkää kollaasikerrontaa, neuroottisia – vai tulisiko sanoa neuronisia – leikkausvalintoja sekä dokumentin ja fiktion rajaa hämärtävän, ajallisesti monipolvisen kerrontatavan.

Lyhyeen aikaan proustilaisesti tiivistettyä elämäkertaa sitoo Caven itselleen kirjoittama kertojanääni. Siinä päähenkilö pohtii suhdettaan taiteentekemiseen, rock-mytologiaan ja ennen kaikkea esiintymisen transformatiiviseen voimaan, jota varten hän sanoo elävänsä.

20 000 Days on Earth toteuttaa yhtä taitavan audivisuaalisen kerronan tärkeimmistä hyveistä, kohteen ja muodon yhteneväisyyttä. Muutamin hyvin valituin bändinjäsenten haastatteluin ja cameoin vahvistettu taitelijaluonteen ekspositio onnistuu epäkonventionaalisuudestaan huolimatta näin myös juuri dokumenttina, viihdyttävänä kokonaiskuvana kohteestaan.

Elokuva haastaa dokumentin perinteisempiä määritelmiä. Joshua Oppenheimerin löyhän määritelmän, “ihmisiä näyttelemässä itseään”, se täyttää molemmissa suomenkielisissä konnotaatioissaan.

Levyjulkaisussa anamorfinen 2.35:1 -laakuva ja Dolby digital 5.1 -ääniraita.

Teksti: 2014 Aleksi Salonen