Zodiac

Ohjaus David Fincher
Näyttelijät Jake Gyllenhaal, Mark Ruffalo, Robert Downey Jr., Anthony Edwards, Chloë Sevigny
Maa Yhdysvallat
Pituus 162 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2007 Warner Bros. Pictures, Paramount Pictures ja Phoenix Pictures.

Etsi CDONista

• Kuva 5
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p2-5">2</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

San Franciscoa ja sen lähialueita piinasi 70-luvun alussa mystisen Zodiac nimimerkin taakse piiloutunut sarjarmurhaaja, jota jäljitti poliisikunnan lisäksi myös joukko päivälehtien toimittajia. Zodiac tuntui olevan aina askeleen edellä ja leikitteli etsijöidensä kanssa lähettämällä kirjeitä ja kryptattuja viestejä. Ohjaaja David Fincherin pitkän hiljaiselon päättänyt Zodiac perustuu aitoihin poliisiraportteihin ja tapahtumia pakonomaisesti selvittäneen Robert Graysmithin bestselleriin.

Tapahtumat käynnistyvät 60-luvun lopulla, Amerikan itsenäisyypäivänä. Zodiac iskee Vallejon kaupungissa nuoren pariskunnan kimppuun, jättäen toisen uhreista henkiin. Vielä identiteettiään etsinyt tappaja kirjoittaa San Franciscolaisille lehdille rehvakkaan tunnustuksen, mutta esittää samalla myös uhkavaatimuksen: Hänen salakiellä kirjoittamansa tekstit tulee julkaista tai edessä on uusia ja julmempia murhia. Rikostoimittaja Paul Avery (Robert Downey jr.) ryhtyy selvittämään tapausta ja saa seurakseen innokkaan perheenisän, sarjakuvapiirtäjä Robert Graysmithin (Jake Gyllenhaal). Ei aikaakaan kun Zodiac iskee jälleen. Poliisin omia etsintöjä vaikeuttaa se, että murhat sijoittuvat useisiin eri kaupunkeihin eikä yhteistyö viranomaisten välillä suju parhaimmalla mahdollisella tavalla. 70-luvun rikostutkinta perustui lähes täysin todistajanlausuntoihin ja konkreettisiin todisteisiin, kuten vaikkapa selkeä sormenjälki. Näiden vaikeuksien parissa innokkaimmin murhaajaa jäljittää San Franciscon etsiväpari David Toschi (Mark Ruffalo) ja William Armstrong (Teho-osastosta tunnetuksi noussut Anthony Edwards).

Kaksi ja puolituntinen Zodiac (2007, Yhdysvallat) on pikkutarkasti kuvattu, näytelty, puvustettu ja lavastettu kokonaisuus. Eri vuosikymmenten tyyli on tuotu esiin poikkeuksellisen hienosti. Se helpottaa tarinan seuraamista. Fincherin ja pääkuvaaja Harris Savidesin yhteistyö on saumatonta ja jälkeä kelpaa ihastella. Samaa voi sanoa roolituksesta, josta on jopa vaikea löytää heikkoa lenkkiä. Yksityiselämässään suurissa vaikeuksissa ollut Downey jr on kuin uudestisyntynyt viinanhuuruisen toimittajan roolissa. Työssään loppuun palavaa etsivää vakuuttavasti ja vähäeleisesti näyttelevä Edwards on tyylilleen uskollinen. Aisaparina nähtävä Ruffalo tulkitsee myös persoonallisen roolinsa mukisematta. Entäpä sitten ärsyttävän yleisolemuksen omaava Gyllenhaal? Positiivinen yllätys. Sähläävän, uteliaan ja hajamielisen piirtäjän rooliin Gyllenhaal on nappiveto, vaikka muuten en missään nimessä hänen ihailijajoukkoonsa lukeudu.

Onnistunut elokuvaelämys on monen osatekijän summa. Vaikka Zodiacissa on kosolti hyvää, niin lopputulosta häiritsee yhtä moni tärkeä seikka. Suurin niistä on ohjaaja Fincher itse, sillä miehen aikaisempia teoksia (mm. Seitsemän ja Fight Club) tuntevat odottavat jälleen jotain pirullista juonenkäännettä. Sitä ei koskaan tule. Sen sijaan Zodiac etenee kuin juna paiskoen päiväyksiä ruutuun. Jääkaapilla on turha kuvitella käyvänsä, sillä tärkeiltä tuntuvia yksityiskohtia pursuaa jokaisessa kohtauksessa. Murhamysteeriä seuratessa kuluu puolitoista tuntia humahtaen, mutta sitten tapahtuu jotain vallan merkillistä: Aikajana hypähtelee holtittomasti ja Jake Gyllenhaal alkaa hosumaan kuin heinämies kevätkylvöjen aikaan. Tunnelma kääntyy päälaelleen ja on vaarassa romahtaa täysin. Syyttävä sormi osoittaa luonnollisesti käsikirjoittaja James Vanderbiltin suuntaan, etenkin kun muistaa Vanderbiltin edellisen, Basicin, sillisalaatin. Vanderbilt on kuitenkin ollut mahdottoman tehtävän edessä koostaessaan usealle vuosikymmenelle sijoittuvaa juonta yhteen. Tämä aiheuttaa puolestaan sen, että tyypillisiin Hollywood lopetuksiin näyttävine loppukohtauksineen tottuneet ovat varmasti ihmeissään. Homman olisi voinut hoitaa loppuun arvokkaamminkin. Ensimmäinen reaktio alkuperäistapahtumia tuntemattomalle on valtaisa pettymys.

DVD: Zodiac kuuluu niihin DVD elokuviin, joiden lisämateriaaliin olisi voinut panostaa enemmänkin. Tarjolla olisi ollut jälkipolville säästyneitä poliisiraportteja, aitoa uutiskuvaa, Zodiacin kirjeitä… Sen sijaan saamme tyytyä vain This Is Zodiac dokumenttiin, joka esittelee elokuvan tekoa, vaikkakin perin mielenkiintoisesti.

teksti: © 2008 Lasse Lepola