Juntti on kannibaali ja metsästää linnakundeja. Kauhea kalkkuna, hieman halpaa huvia, täyttä campia.
Wrong Turn 3: Left for Dead (2009) on toiminnallista väkivaltapornoa, mutta ennen kaikkea se on äärimmäistä camp-elokuvaa. Näin suorasukaista kamaa tulee harvoin vastaan. Kliseitä kierrätetään hulvaton määrä amerikkalaisen vankilajärjestelmän rotujännitteistä jyväjemmareiden sisäsiittoisuuteen.
Elokuva on järjestyksessään kolmas, mutta itsenäinen teos. Wrong Turn -sarjalle on yhtenäistä lähinnä juoni, jossa jengi eksyy ja kannibaalit hyökkäävät. Historiallinen viiva voidaan vetää Wes Cravenin The Hills Have Eyesiin (1977), jossa autiomaata ylittävä americana pienoiskoossa päätyy mutanttiperheen piinaamaksi. Mukana seilaa Teksasin moottorisahamurhien (1974) degeneroituneen ydinperheen kuvasto.
Elokuva alkaa kuin pornoelokuva. Tissit rävähtävät ruutuun, mutta pian niistä lävitse ammutaan nuoli. Kolme extreme-kokemuksia hakevaa opiskelijaa laitetaan kylmäksi. Hihittelevä mutanttijuntti kirmaa pusikoissa ja kylvää kuolemaa fysiikan ja logiikan lait taittaen kuin hahmo piirrosfilmistä.
Neil Marshallin The Descentin (2005) lisäksi alku muistuttaa tuoreimman Perjantai 13. päivän (2009) rakennetta. Heti alkuun annetaan välitöntä tyydytystä heittämällä statisteja surmansuuhun. Toki aloitus ei tässäkään jää ilmaan. Se nivotaan löyhästi pääjuoneen, mikä starttaa, kun linnakundeja siirtävä bussi työnnetään nurin. Juntti iskee. Jengi yrittää selvitä metsän siimeksessä, mutta roistojen ja parin vartijan yhteispeli ei ole vakaalla pohjalla.
Asetelma on poikkeava, koska keskiö täytetään lähinnä vastenmielisillä hahmoilla. Välillä se manipuloi liputtamaan kylmäverisen gangsterin puolesta, jotta tämä passittaisi hahmoja yksitellen napsivan mutanttijuntin rajan taakse. Hyvät (vartija, metsästä löytynyt nainen) päätyvät eräänlaiseen tuplavaaraan, sillä heitä uhataan sekä sisä- että ulkopuolelta.
Sosiologinen pelisilmä ei kuitenkaan kanna tai valota esiin mitään tuoretta. Meno muistuttaa valuvikaisen lautapelin pelaamista: välillä palataan lähtöpisteeseen, välillä iskee juntti, välillä nujakoidaan pakojengin johtajuudesta, välillä pyöritään eksyneenä ympyrää. Toisto on krooninen vaiva. Yllätyksiä on luvassa, mutta ne ovat todellakin yllätyksiä. Elokuva ei tunnu päämäärätietoisesti rakentuvan kohti mitään, vaan tyytyy heittämään kapuloita rattaisiin.
Heikkoa sanomaa liu’utetaan sisään metsästä löydetyn varainkuljetusvaunun muodossa. Rahaa on säkkikaupalla, mutta säkit painavat. Ahneuksissaan rosvot ottavat painot kannettavikseen, vaikka se sekä luo sisäistä skismaa että vaikeuttaa matkantekoa. Hahmoja käytetään käsinukkeina, joilla esitetään puujalkavitsejä tai kliseisiä näytöksiä ihmissielun ahneudesta.
Läpeensä kriittisessä Teksasin moottorisahamurhissa muutos puhaltaa nurin vanhan elinkeinorakenteen. Tehokkaampi tuotantotapa vaatii teollisia teurastamoita. Vanhat ammatit katoavat. Vallankäytön laitamille hylätyt maalaiset kuihtuvat haamuiksi, jotka kolkuttelevat korkeintaan sinne eksyvien kaupunkilaisten omaatuntoa. Leatherfacen moottorisahassa tuska realisoituu. Wrong Turn 3:ssa mutanttijuntti periferialta teurastaa vailla syytä ja panee epäilemään koko elokuvan oikeutusta. Se on posketonta väkivaltaviihdettä ja huvittaa lähinnä pateettisuutensa vuoksi.
Teksti: © 2010 Jaakko Kuitunen
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA