Virvatuli

Le feu follet (1963)

| DVD
  • 5

Mitä lopulta tekee itsemurhaa janoava mies Louis Mallen fantastisessa romaanisovituksessa?

julkaistu 2009-07-06 / päivitetty 01.06. klo 16:04

KUVA 3

Pyssy tutkii sisäelimiä
Pyssy tutkii sisäelimiä 

KUVA 2

Juhlaseurue
Juhlaseurue 

KUVA 1

Alain Leroy (Maurice Ronet) elementissään
Alain Leroy (Maurice Ronet) elementissään 

Virvatuli

Ohjaus Louis Malle
Näyttelijät Maurice Ronet, Léna Skerla, Yvonne Clech
Maa Ranska
Pituus 104 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 1963 Nouvelles Éditions de Films (NEF) ja Atlantic Film.
  • Kuva 4
  • Ääni 3
  • <li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p00-5">00</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Se taisi olla Jorge Luis Borges, joka kuvasi Kansalainen Kanea (1941) labyrintiksi vailla keskipistettä — elokuva on harhailua niin kerronnallisella kuin Kanen elämän tasolla. Metafora soveltuu Louis Mallen Virvatuleen (Le feu follet, 1963) sillä erotuksella, että nyt luolastossa harhailemisen jälkeen tavataan itse Minotaurus, kuolema.

Assosioida on pakko. Virvatulen julisteessa mies suutelee käsiasetta. Se on luultavammin jokin saksalainen Luger, kenties tietoinen historiallinen heitto, sillä mies makaa hoitolaitoksessa Versailles’ssa. Siellä maailmasodan syytetaakka lastattiin Saksan harteille. Hypätään ajassa eteenpäin kolmekymmentä vuotta. Gaspar Noén provokatiivisen Yksin kaikkia vastaan -elokuvan (Seul contre tous, 1998) julisteessa mies painaa käsiasetta kaulaansa. Mies on entinen teurastaja, hevosenlihan kauppias, joka joutui vankilaan hakattuaan siirtotyöläisen. Nyt hän etsii turvaa aikeesta yhtyä omaan jälkikasvuun — kuin jokin ironinen white trash -variantti konkistadori Aguirresta, joka vielä tuhonkin porteilla uhkaa perustaa valtakunnan oman tyttärensä kanssa Werner Herzogin elokuvassa Aguirre – Jumalan viha (1972)

Sekä Virvatulessa että Yhdessä kaikkia vastaan keskiön miehet ovat lähteneet Pariisiin etsimään jotain. Alan Leroy (Maurice Ronet), Virvatulen surullinen protagonisti, yrittää epätoivoisesti löytää elämänjanon tukeutumalla ystäviensä seuraan. Teurastaja on etsimässä toimeentuloa (mutta kukaan ei kaipaa teurastajaa) tai edes rahaa lainattavaksi (mutta “Pariisin suolistossa” kaikilla on tiukkaa).

Luger on Leroyn orgaaninen osa. Se kulkee matkalaukussa käärittynä sanomalehteen. Se lojuu yöpöydällä samalla kun mies lukee. Hän katsoo sitä ja miettii: miksi ei? Mahdollisuus oman elämän lopettamisesta ei näyttäydy yksilönvapauden äärimmäisenä osoituksena, vaan merkkinä siitä, ettei mies tunne rakkautta. Rakastajatar pyytää muuttamaan kanssansa New Yorkiin, mutta Leroy kertoo pelkäävänsä ihmisiä ja kaupunkia. Se on sairaus, joka on diagnosoitu, mutta johon ei löydy särkylääkettä. Juuri siksi Virvatuli on pohjimmiltaan humanistinen.

Leroyn olemuksesta muistuu mieleen Juha Seppälän huomio Routavuodessa (WSOY 2004). On turha käydä läpi itsemurhan/joukkomurhan tehneiden kohtalonpäivän rutiineja ja spekuloida, oliko teko aidosti pitkälle mietitetty, kun henkilö oli vasta päivää aikaisemmin uudelleen ladannut bussilippunsa. Ei se niin toimi. Vaikka Leroy on valmis lopettamaan kaiken, hän silti huolehtii pikkutarkasti ulkoisesta olemuksestaan. Puku pitää olla prässätty. Solmio pitää olla oikea. Ennen maistui viina — alkoholismi oli joko angstin syy tai seuraus — muttei oikein enää. Filosofisia keskusteluja käyvät hoitolatoverit nälvivät häntä mieheksi, jonka nuoruus meni juodessa.

Kun Leroy palaa takaisin Pariisin, josta hän on ollut vuosia poissa, ihmisten suhtautuminen häneen on kaksijakoinen. Vanhat ystävät ottavat ilolla vastaan, mutta tuntuvat kehuvan vain sitä nuorta miestä, joka hän kerran oli ja jollaiseksi hän ei enää palaa. Mitä he voivat tarjota Leroylle, jotta hän muuttaisi mielensä? Perheellistynyt egyptologi-ystävä tarjoaa porvarillista lohtua, majapaikan ja olkapään. Muiden vastaus tuntuu olevan nuoruuden loputon toisinto — juhlimisen ja alkoholismin kierre.

Leroy katsoo maailmaa vääristävän linssin läpi. Vain negatiivinen käy. Kun hänen hurmurintaitojansa kehutaan, hän pitää itseään huonona rakastajana. Se on eräs syy miksi hän kokee, että itsemurha on ainut ratkaisu. Komeuskin on muka jäänyt historiaan. Keinotekoisuuksista riisuttu ääniraita tukee arkirealistista, ihmisten välisiä sidoksia tutkivaa kerrontaa. Mutta kun säveltäjä Erik Satien Trois Gymnopédies iskee, se iskee puhdistavasti mutta raskaasti kuin kevätsade Tarkovskin filmeissä.

DVD: Atlantic Filmin julkaisema digitaalisesti uudelleen masteroitu dvd toistuu moitteetta ja ilman minkäänlaisia roskia tai kulumia itse ruudulla. Ääniraita on 2.0 ranska. Ei sisällä lisämateriaalia.

Teksti: © 2009 Jaakko Kuitunen

Seuraa meitä

PINNALLA

Cruella

| 28.05.

De Vil verhoutuu Westwoodiin: ikoninen Disney-pahis saa piristävän synkän ja provokatiivisen punk rock-käsittelyn.

Lue lisää »

Army of One

| 10.05.

Kirveen ja jousen kanssa hurjana ramboilevaa Ellen Hollmania et halua korvessa kohdata.

Lue lisää »

Kuka pelkää puudelia

| 23.05.

Infantiili ihmissusianimaatio kaipaa vähemmän Boltia ja enemmän Larry Talbotia.

Lue lisää »

ENSI-ILTA – LUETUIMMAT

Army of One

| 10.05.

Kirveen ja jousen kanssa hurjana ramboilevaa Ellen Hollmania et halua korvessa kohdata.

Lue lisää »

Kuka pelkää puudelia

| 23.05.

Infantiili ihmissusianimaatio kaipaa vähemmän Boltia ja enemmän Larry Talbotia.

Lue lisää »

Cruella

| 28.05.

De Vil verhoutuu Westwoodiin: ikoninen Disney-pahis saa piristävän synkän ja provokatiivisen punk rock-käsittelyn.

Lue lisää »

DVD & BLU-RAY – LUETUIMMAT

After We Collided

| DVD | 03.05.

Nuorten aikuisten Fifty Shades of Greyssä tapellaan ja nussitaan, mutta mitään ei tapahdu.

Lue lisää »

KOMMENTOI

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

Luetuimmat – 12KK

Caleb Landry Jones ja Henry Hughes

The Outpost Lue arvio »

Gerard Butler

Greenland Lue arvio »

Russell Crowe

Rattiraivo Lue arvio »

Gugu Mbatha-Raw ja Gemma Arterton

Kesämaa Lue arvio »

Devin France

Wendy Lue arvio »

Inja Zalta, Emilia Ares ja Ronen Rubinstein

Follow Me Lue arvio »

Josephine Langford ja Hero Fiennes Tiffin

After We Collided Lue arvio »

Ellen Hollman

Army of One Lue arvio »

TELEVISIOSSA KE 20.5 KLO 21.00 TV5

Turvatalo

Denzel Washington ja Ryan Reynolds pääsevät tositoimiin addiktoivan viihdyttävässä ClA-jännärissä.


Filmgoer

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

PÄÄTOIMITTAJA
Aleksi Salonen

TOIMITUS
Kreeta Korhola, Samu Oksanen, Jussi Toivola, Markku Ylipalo

SEURAA MEITÄ

Filmgoer.fi 1999–2021
ISSN 1798-7202