Farssi / seksikomedia / romanttinen-draama / seikkailu. Kuulostaako sekavalta? Niin on tarkoituskin, koska itse elokuva on täysin käsittämätön huti.
Katsoessani tätä elokuvaa nimesin mielessäni kokonaan uuden elokuvagenren, joka kaikessa komeudessaan on tällainen: farssi-seksikomedia-romanttinen-draama-seikkailu. Kuulostaako sekavalta? Niin on tarkoituskin, koska itse elokuva, Virgin Territory (2007, Italia, Ranska, Iso-Britannia, Luxemburg), on täysin käsittämätön huti. Elokuvan loputtua oli pakko kiiruhtaa internetiin etsimään tietoa ohjaajasta ja käsikirjoittajasta. Kuka tämä ohjaaja/kirjoittaja David Leland on?
No ainakin on uskottava, että Leland on taitava myyntimies. Ilmeisesti hän sai joskus muinoin hyvän idean, jonka myyntipuhe, eli pitch, kuului ehkäpä suurin piirtein näin: ”Otetaan perinteinen alapääpainotteisen seksikomedian konsepti, tuplataan farssi-ainekset, palkataan mukaan kaksi nuorta ja kaunista pääosanäyttelijää (Mischa Barton ja Hayden Christensen), sijoitetaan tapahtumat 1300-luvun ruton valtaamaan Firenzeen ja tehdään taustalle iloinen ääniraita, jossa soi 2000-luvun listahittejä. Joissain kohtauksissa soi klassinen musiikki ja niissä esiintyy myös brittiläinen pahis, Tim Roth, jotta keskiaikaiseen tarinaan saadaan autenttista tunnelmaa. Tapahtumien kontekstina on Bartonin, Christensenin ja Rothin henkilöhahmojen välinen kolmiodraama, mutta mukaan on saatava myös valtapoliittisia kuvioita. Elokuvan kantavana voimana on runsas määrä tissejä.”
Niin, varsin puuduttavaksihan tällainen menee vartin jälkeen. Ei mikään ihme, että koko mauton ihmeellisyys dumpattiin suoraan DVD-laariin useimmassa maailman kolkassa, myös meillä Suomessa.
Kokonaisuus on tosiaan sekava, ja kerronta pomppii monien elokuvan hahmojen välillä, vaikka lopulta vain parilla heistä on jokin muu funktio tarinassa kuin näytellä tissejä. Koko elokuvaa raskauttaa sketsimäisyys, kokonaisuus ilman punaista lankaa. Puvustajilla tosin on huumorintaju kohdallaan: pahiksilla on päällään prätkärotsit.
Vaikka ainoa oikea tapa roolittaa tällainen seksikomedia on valita nuoret ja kauniit näyttelijät, sitä voidaan siltikin sanoa tällä kertaa huonoksi ideaksi. Tai ainakin Hayden Christensenin ja Mischa Bartonin palkkaaminen oli kammottava erehdys. Tim Rothkin menee täysin hukkaan. Voi tuota aksenttien sekamelskaa.
Jos oikein nätisti haluaa asetella sanojaan, voisi todeta, että elokuvassa on oma kevyt riehakkuutensa ja joitakin hauskoja gageja, jotka saattavat viihdyttää ihmisiä jollain kepeän pirteällä tavalla. Haluaisin kyllä tietää ketä nuo ihmiset ovat.
DVD: Nordiskin Filmin julkaisusta ei löydy lainkaan lisämateriaaleja. Kuvaformaattina on 1.85:1 anamorfinen laajakuva. Ääniraita on 5.1 Dolby Digital.
Teksti © 2009 Antti Honkala
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA