Up in the Air

Ohjaus Jason Reitman
Näyttelijät George Clooney, Vera Farmiga, Anna Kendrick, Jason Bateman, Danny McBride
Maa Yhdysvallat
Pituus 111 min
Ikäraja Sallittu kaikenikäisille
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2009 Paramount Pictures, Cold Spring Pictures, DW Studios, The Montecito Picture Company, Rickshaw Productions, Right of Way Films ja Paramount Home Entertainment Finland.

Hanki omaksi

• Kuva 5
• Ääni 5
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p3-5">3</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

Blu-ray

Menestyneen komediaohjaaja Ivan Reitmanin (Ghostbusters 1 & 2, Identtiset kaksoset, Lastentarhan kyttä jne.) poika Jason Reitman on vasta hippusen yli 30-vuotias, mutta on jo nyt osoittanut olevansa vähintäänkin isänsä veroinen elokuvanikkari. Filmografia ei vielä ole pituudella pilattu, mutta sieltä löytyy jo pari varsin ansiokasta komediaa: Thank You For Smoking (2005) ja indie-menestys Juno (2007).

Up in the Airin voi nyt lisätä tähän ansiokkaiden komedioiden listaan, vaikka tällä kertaa elokuvan käsikirjoitus äityy pohtimaan ihan aikuisten oikeasti vakavia ja ajankohtaisiakin asioita, kuten irtisanomisia, yritysmoraalia ja henkilökohtaisemmalla tasolla sitoutumista, vanhenemista, perhettä ja yksinäisyyttä.

George Clooney esittää Ryan Binghamia, ”yrityssaneeraajaa”, eli selkokielellä sanottuna hän kiertelee lentokoneella ympäri Yhdysvaltoja antamassa potkuja ihmisille menettämättä asian vuoksi yöuniaan. Hän itse asiassa nauttii työstään. Ryan uskoo elämään ilman sitoumuksia: ei taloa, ei toimistoa, ei parisuhdetta eikä varsinkaan lapsia. Hän elää hotelleissa ja lentokentillä mukanaan vain yksi pieni laukku, kerää lentomaileja intohimoisesti ja väittää itselleen olevansa vapaa. Kenties tämä vapaudentunne on jopa aitoa. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun hän tapaa Alexin (Vera Farmiga), hurmaavan nelikymppisen naisen, joka tuntuu elävän elämäänsä täysin samojen periaatteiden mukaan.

Kehitellessään suhdettaan Alexiin Ryan jatkaa työtään matkustelemalla firmasta firmaan kuten ennenkin. Hän saa mukaansa opetettavaksi firman nuorikon, reilu 20-vuotiaan, kaiken tietävän ja vastavalmistuneen ura-ohjuksen Natalie Keenerin (Anna Kendrick), joka on juuri kehittänyt tavan antaa ihmisille potkut web-kameran välityksellä. Uusi sovellus on tekemässä Ryanista dinosauruksen.

Laajat irtisanomiset ja potkujen hetkellä murtuvat normaalit ihmiset ovat toistuvasti esillä elokuvassa. Silti sydämetön ja aina yhtä tylsien liikemiesten täyttämä bisnes-maailma on mukana vain taustalla, eikä ole elokuvan keskeinen teema. Tuon maailman kuvaaminen on enemmänkin tapa selittää Clooneyn ja Kendrickin henkilöhahmoja ja konflikteja.

Elokuvan tyypilliseltä tuoksahtavasta premissistä huolimatta Up in the Airia ei ole kirjoitettu (käsikirjoitus on Jason Reitmanin ja Sheldon Turnerin käsialaa, pohjana toimi Walter Kirnin romaani) perinteiseksi draamakomediaksi, vaan se kehittyy hiljalleen teräväksi ja yllättävän pirteäksi elämäntapa- ja ihmissuhdekuvaukseksi. Elokuva onnistuu tarjoamaan jopa pari yllättävää mutkaa.

Kuten Juno, myös Up in the Air nojaa hetkittäin erittäin vahvasti pelkkään dialogiin. Dialogi ei kuitenkaan ole teennäistä tai liian näppärää, kuten se oli Junossa (kaikella kunnioituksella Diablo Codyn sinänsä hyvää käsikirjoitusta kohtaan), vaan se on kirpeän osuvaa, ja toisinaan yllättävänkin fiksua.

Yksi elokuvan positiivisista puolista on Clooneyn harvinaisen maneerivapaa roolisuoritus. Tällä kertaa hän ei hymyile jatkuvasti omalle erinomaisuudelleen vaan tekee työnsä nöyrästi ja taitavasti. Hänen näyttelemisessään on rentoutta ja herkkyyttä. Clooney tuntuu roolissaan täysin luontevalta, eikä Oscar-ehdokkuuskaan olisi yllätys. Myös nuori Anna Kendrick on tiukkana teoreetikkona erinomainen. Tästä nuoresta naisesta tullaan vielä kuulemaan paljon. Vera Farmiga on hyvä hänkin, mutta jää auttamatta Clooneyn ja Kenrickin varjoon, jo valkokankaalla vietetyn ajankin puolesta.

Up in the Air on sujuva, ammattitaidolla ja huolella kirjoitettu draamakomedia, joka tuskin jättää ketään täysin kylmäksi. Ihan klassikoksi siitä tuskin on, mutta ei olisi yllättävää, vaikka se huomattaisiin myös tämän vuoden Oscar-gaalassa, kuten se huomattiin Golden Globeissakin.

Blu-ray: Paramountin Blu-ray julkaisu on teknisesti moitteeton. Kuvaformaattina on 1.85:1 anamorfinen laajakuva ja ääniraitoina on niin Dolby Digital 5.1 kuin DTS HD:kin.

Lisämateriaalia on kohtuullisesti. Parasta antia on ehdottomasti ohjaaja Reitmanin, kuvaaja Eric Steelbergin ja apuohjaaja Jason Blumenfeldin kommenttiraita. Mielenkiintoista, että myös apuohjaajalle annettiin mahdollisuus osallistua kommenttiraitaan. Mukana on lisäksi yli 23 minuuttia poistettuja kohtauksia (jotka voi katsoa myös ohjaajan kommenttien kera), mikä on hatunnoston arvoinen määrä uutta materiaalia. Hieman turhempaa ekstramateriaalia edustavat dokumentti Shadowplay, jossa tutustutaan nopeasti elokuvan alkutekstien tekoon, sekä käsittämätön American Airlains Prank, jonka idea ei auennut ainakaan allekirjoittaneelle. Jonkinlaisesta pilasta hommassa on joka tapauksessa kysymys.

Lisäksi levyltä löytyy storyboardeja, pakolliset trailerit ja Sad Brad-yhtyeen musiikkivideo Help Yourself. Kaikki lisämateriaalit on tekstitetty suomeksi.

Teksti: 2010 © Antti Honkala