Uninvited, The

Ohjaus Charles Guard, Thomas Guard
Näyttelijät Emily Browning, Arielle Kebbel, David Strathairn, Elizabeth Banks, Maya Massar
Maa Yhdysvallat / Saksa / Kanada
Pituus 87 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2009 Cold Spring Pictures, DWBC Productions, DreamWorks SKG, Goldcrest Pictures, MacDonald/Parkes Productions, The Montecito Picture Company, Vertigo Entertainment ja Paramount Home Entertainment Finland.

Hanki omaksi

• Kuva 5
• Ääni 5
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p3-5">3</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

The Uninvited (2009) on yhdysvaltalainen uusintaversio juhlitusta ja hyvin kaupaksi menneestä korealaisesta kauhuelokuvasta A Tale of Two Sisters (Janghwa, Hongryeon, 2003). En ole nähnyt alkuperäistä, mutta syytä lienee, jos on kriitikoita uskominen. (Tämä toimikoot suggestiona.)

The Uninvited muistuttaa hieman trilleriä Käsi joka kehtoa keinuttaa (1992), jossa psykopaattinen lastenhoitaja sabotoi keskiluokkaista perhettä. Nyt päälle on ympätty kauhukuvastoa. Välillä viitataan Roman Polanskin tuotantoon, kuten Rosemaryn painajaiseen (1968), muttei välttämättä tietoisesti.

Kaikki käynnistyy mielisairaalan terapiaistunnolla. Äitinsä tulipalossa menettänyt nuori Anna (Emily Browning) kertoo toistuvista painajaisunistaan. Anna on pakkohoidossa, koska hän yritti tappaa itsensä vetämällä ranteensa auki. Ja koska hän on yhä elossa, arvet ranteissa eivät ole kuolettavasti vertikaaliset.

Käsi joka kehtoa keinuttaa -elementti muodostuu, kun Anna palaa kotiin. Isä on ottanut surusta erävoiton ja seurustelee täsmällisen blondin kanssa; huomattavasti nuorempi rakastajatar/hoitajatar Rachel (Elizabeth Banks) huolehti aikaisemmin sairaasta Äidistä (Maya Massar).

Puitteet ovat porvarilliset. Isä Steven (David Strathairn) on kirjailija ja suuri vaalea omakotitalo on rannalla, americanalaisessa pikkukaupungissa kuin Stephen Kingin tuotannossa. Kotiutunut Anna alkaa vanhemman siskonsa Alexin (Arielle Kebbel) kanssa epäillä, että tunkeileva Rachel laittoi Äidin kylmäksi päästäkseen Isän sänkyyn.

Elokuvan näkökulma on Annan, traumatisoituneen teini-ikäisen. Täten katsojakaan ei voi luottaa näkemäänsä. Ja ehkä siksi loppuun lyödään tökerö juonen äkkikäännös, plot twist, joka kääntää elokuvan päälaelleen. Se onkin tavanomaista laadukkaamman psykodraaman upottava tekijä: tyylitajuton valinta mitätöi mallikkaan elokuvan, jossa näyttelijät ovat enemmän kuin statisteja.

Jännitysmomentti kasvaa hiljakseen, mutta sortumatta mässäilyyn. Väkivalta aktualisoituu vasta loppupuolella, vaikka ilmasto on sen uhasta sakea. Rachelista, klassisesta ”pahasta äitipuolesta”, luodaan kammottavan kaikkivoipa olento, joka silmää räpsäyttämättä eliminoi häntä uhkaavat tekijät. Ihmishenki ei paljon paina vaakakupissa, konemaisen kylmä psykopaatti on päättänyt saada haluamansa. Eräs matkan aikana suohon hukutetuista on ruokakaupan juoksupoika. Hän kertoo Annalle nähneensä, mitä traagisena tulipaloyönä tapahtui, mutta totuus ei tule julki.

Haamumytologiaan päin kumarruksena Annan Äidin aave on tuomittu vaeltamaan, kunnes hänen kyseenalainen kuolemansa selvitetään perinpohjaisesti. Todenoloisissa painajaisissa Anna näkee hänet tulen polttamana olentona.

Annan muistikuvat menneestä jäsentyvät yhdessä juonen kanssa. Mieli on sirpaleinen, mutta koottavissa. Tarvitaan aikaa. Tajunta yhdistelee assosiatiivisesti osasia Annan päästessä kosketuksiin vanhojen esineiden kanssa: lohjennut lasikuula kertoo jotain, roskapussi toista. Silmänisku on siinä, että jo alun unen symboleissa ja terapian sisällössä on ”pääteltävissä” koko tapahtumakaari, mutta tietenkin vasta jälkikäteen. Uneen palataan, koska sen yksityiskohdat toistuvat profeetallisella tavalla. Loppukoukussa viilataan katsojaa lopullisesti linssiin.

Mutta eihän tämä ole älykästä, vain pikkunäppärää. Se kielii siitä, että tyhjiö on yritetty reunustaa, ei täyttää. Rosemaryn painajaisessa Rosemary on todella raskaana Helvetin pedolle. Ratkaisu on parempi kuin se, että yritetään feidata kaikki sillä, että Rosemaryn päässä viiraa. Rosemary on uhri, pelin välikappale, mutta Polanski ei kohtele häntä hahmona kaltoin, koska nihilismi on jännää. Tässä olisi monelle opittavaa, myös The Uninvitedin taustatiimille.

DVD: Paramountin suomalainen DVD-julkaisu on teknisesti erinomainen. Kuva (1.78:1 anamorfinen laajakuva) toistuu kristallinkirkkaasti ja ääniraita (5.1 Dolby Digital) puhtaasti. Lisämateriaalina on “Vaihtoehtoinen lopetus“, joka kuitenkin kestää alle minuutin, eikä kovin kummoisesti muuta kulkua. “Unlocking the Uninvited” (n. 18 min.) on tavanomaista laadukkaampi making of -dokumentti, missä kehutaan elokuvan monitasoisuutta ja kerrataan ydinkohtauksia. Poistetut kohtaukset (n. 5 min.) eivät niin ikään elokuvan tapahtumista. Lisämateriaali on suomeksi tekstitetty.

Teksti: © 2009 Jaakko Kuitunen