Tyttösi sun ja mun

Ohjaus Howard Deutch
Näyttelijät Dane Cook, Kate Hudson, Jason Biggs, Alec Baldwin, Lizzy Caplan, Riki Lindhome, Nate Torrence
Maa Yhdysvallat
Pituus 108 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2008 Management 360, New Wave Entertainment, Superfinger Entertainment, Terra Firma Films ja Scanbox Entertainment

Etsi CDONista

• Kuva 3
• Ääni 3
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p3-5">3</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

BLU-RAY

Tank (Dane Cook, Good Luck Chuck) on keksinyt mainion sivubisbeksen: kohtuullista korvausta vastaan hän pilaa ex-partnerisi seuraavat treffit. Jos täydelliseksi sovinistiksi muuttuvan Tankin käsittelyn jälkeen tyttö ei juokse takaisin luoksesi, niin jo on ihme. Tank on oppinut niksit opettajista parhaimmalta: isältään (Alec Baldwin, Pearl Harbor). Nyt apua kaipaisi myös kämppäkaveri Dustin (Jason Biggs, American Pie) joka on saanut pakit Alexis’ilta (Kate Hudson, Morsianten sota). Tank tarjoa apuaan, mutta ei osaa odottaa aivan niin sitkeää vastustajaa kuin Alexis. Lopputulos on kolmiodraama pahimmasta päästä.

Tyttösi sun ja mun (My Best Friend’s Girl) on kekseliäs elokuva, joka ei tyydy lainailemaan ideoita muista kolmiodraamoista tai roisilla kielenkäytöllä shokeeraavista komedioista. Kerrankin komediassa on edes hitunen omaa ideaa. Tästä suurin kiitos menee sekä esikoiskirjoittaja Jordan Cahanin lennokkaalle dialogille, stand-up koomikko Dane Cookin improvisoinnille ja American Pie elokuvien ikuista leimaa kantavalle Jason Biggsille… joka on jälleen kerran se tuttu ja turvallinen, säälipisteitä keräävä hoopo. Pääkaksikosta etenkin Cook pistää koneeseen kierroksia.

Hyvin alkavaa ja kehittyvää komediaa rasittaa kuitenkin melkoinen tahmaisuus. Verkkaisesta tyylistään tunnettu ohjaaja Howard Deutch (mm. The Replacements) ei tunnu olevan samalla aaltopituudella tarinan tai pääosakaksikkonsa kanssa. Alku lupailee räävittömintä komediaa miesmuistiin, mutta lopullinen uskallus jää puuttumaan. Olisi ollut enemmän kuin mielenkiintoista nähdä millainen lopputulos olisi ollut kun Cook ja Biggs olisivat vetäneet touhun täysin överiksi. Kysymys kuuluu: miksi Deutch ei antanut virran viedä?

Tyttösi sun ja mun on siitä erikoinen komedia, että se palvelee niin kaksi- kuin yksilahkeistenkin tarpeita. Dane Cook saa etenkin mieskatsojat ulvomaan naurusta kun taas harvinaisen energinen Kate Hudson pitää naisten lippua korkealla. Mitenkään säväyttävä Hudson ei edelleenkään ole, eikä liioin tunnu koko draaman arvoiseltakaan, mutta räväkän Cookin vanavedessä hänkin onnistuu rentoutumaan ja karistamaan kivireestään ylimääräistä painolastia. Keskivaiheilla elokuvaa yritetään kehitellä pientä isä/poika tyyppistä sivutarinaa, joka nostaa hetkeksi Alec Baldwinin esiin. Sivujuonne ei ota kantaakseen, mutta onnistuu naurattamaan sisäpiirivitsinä ainakin heitä, jotka muistavat Baldwinin huikean sovinistiroolin elokuvassa Miami Blues (1990).

Dane Cookin energisyyden varassa kulkeva Tyttösi sun ja mun kompastuu siis yllättäen tekniseen osaamattomuuteen. Hyvin kirjoitettu kolmiodraama ei ”unrated” lupauksistaan huolimatta shokeeraa odotetusti. Tarinankerrontaa on selvästi laimennettu ja jälkimaku on kuin halvasta viskipullosta, jonka etiketti kuitenkin lupaili laadukasta vuosikertaa. Ohjaaja Deutch varmasti toivoisikin editoineensa tarinan hieman toisin, sillä paljon hyvää materiaalia näytti jääneen käyttämättä (kts. lisämateriaalit). Elokuvan editointi onkin ollut perin härskiä ja se saa myös monet sivuosien henkilöt tuntumaan tarpeettomilta.

Tyttösi sun ja mun on teknisistä miinuksistaan huolimatta mainio komedia, joka toimii parhaiten pariskuntien viikonlopun leffavalintana. Räävittömyys ja sovinismi synnyttävät takuuvarmasti messeviä keskustelutuokioita. Suosittelen kaikille myös tutustumista Dane Cookin aiempaan tuotantoon.

Blu-Ray: Scanbox Entertainmentin blu-ray on heikohko HD-toteutus. Kuvanlaatu (1.85:1 HD 1080p) on rakeinen ja lähinnä normaalia dvd tasoa. Laadussa on puutteita siinä määrin, että johtojen liitännät sun muut vipstaakit tulee tarkistettua moneen kertaan.

Sapiskaa pitää antaa myös DTS-HD ääniraidalle, jonka tilaääni on perin nuhainen esitys. Paremman katsomisnautinnon saa kun vaihtaa vanhan kunnon DD 5.1:n puolelle. Volumenapille on jokatapauksessa käyttöä, sillä dialogi hukkuu muuhun taustahälyyn ja pulputukseen.

Varsinaista lisämateriaalia on jälleen enemmän määrällisesti kuin laadullisesti. Lähinnä yhdestä suuremmasta haastattelukokonaisuudesta pilkotut extrat käsittelevät tottakai itse elokuvan tekoa, mutta myös mm. deittivinkkejä ja lukiotanssiaisia. Yhtä kaikki, sillä materiaali tuntuu aavistuksen väkinäiseltä, joskin hyvät koomikot (Biggs ja Nate Torrence) tekevät katsomisesta yllättävänkin hauskaa.

Poistetut ja pidennetyt kohtaukset (15 kpl) paljastavat sen, mitä tarkoitin huonolla editoinnilla ja sillä, ettei ohjaaja Deutch ollut aivan tehtäviensä tasalla. Joidenkin vitsien karsiminen jättää tietyt kohtaukset orvoiksi eikä editointi ole ollut mitenkään perusteltua, ellei sitten ole laskettu sen varaan, että niiden onkin tarkoitus naurattaa vasta lisämateriaalien joukkoon eksynyttä.

Lisämateriaalien suola on kaksi erillistä kommenttiraitaa. Ensimmäisellä ohjaaja Deutch kertoilee näkemyksiään. Kommentointi on hyvin verkkaista, eikä oikein jaksa kiinnostaa peruskatsojaa. Sen sijaan toinen raita on huomattavasti energisempi kun vauhtiin päästetään suulas Jason Biggs, käsikirjoittaja Jordan Cahan ja tuottaja Gregory Lessans.

Lisämateriaalia ei ole tekstitetty ja se esitetään tylsäpiirtona.

Teksti: © 2009 Lasse Lepola