Mike Tysonin vaiherikas ja mielenkiintoinen elämäkerta nyrkkisankarin itsensä kertomana.
Viime vuosien mediamouhotusta seuratessaan unohtaa helposti, että Mike Tyson oli joskus kova luu. Kaikkien aikojen nuorin raskaan sarjan maailmanmestari dominoi nyrkkeilykehiä 1980-luvulla, ja tuli tunnetuksi tyrmäämällä valtaosan vastustajistaan heti ensimmäisessä erässä.
20-vuotiaalle katujen kasvatille äkillinen menestys oli kuitenkin liikaa. Tyson meni nopeasti naimisiin saippuaoopperatähti Robin Givensin kanssa, mutta tuhosi liittonsa uskottomuudella ja väkivaltaisuudella. Kun miehen ainut kunnollinen isähahmo, valmentaja Cus D’Amato, menehtyi Tysonin ollessa 19-vuotias, jäi hän vaille kunnollista ohjausta. Huoltajan jättämää tyhjiötä täyttivät naiset, päihteet ja hauskanpito.
Kamelin selkä katkesi vuoden 1990 titteliotteluun, jossa 1-42 altavastaaja tyrmäsi Tysonin. Pian tämän jälkeen seurasi raiskaussyyte, joka passitti miehen telkien taa kolmeksi vuodeksi. Vankilassa Tyson kääntyi Islamin uskoon, ja vapauduttuaan yritti paluuta nyrkkikehien valtiaaksi: lopputuloksena tappiot Evander Holyfieldille ja Lennox Lewisille, kuuluisat korvapuraisut ja lopulta konkurssi ja ammattilaisuran päättyminen 2005.
James Tobackin dokumentti Tyson koostuu haastatteluista, joissa nyrkkeilijä itse kertoo elämästään. ADHD-potilaan temmolla sanoja suustaan sylkevä mies on ulkokuoreltaan rujo, mutta pinnan alla piilee yksinäinen ja epävarma lapsi.
Tysonilla ei enää ole juuri hävittävää – maine on mennyt, vankila ja huumeongelmat koettu – mikä näkyy ehkä rehellisyytenä. Pariin otteeseen nyrkkikehien armoton uhoaja herkistyy jopa kyyneliin, mikä on näkynä hämmentävä.
Hahmo on sympaattinen myös puheidensa tahattoman koomisuuden vuoksi. Mies kiistää syyllistyneensä raiskaukseen, mutta vain siihen nimenomaiseen: muita naisia hän kyllä myöntää alistaneensa. Valmentaja-oppi-isänsä Cus D’Amaton kotiin saavuttuaan Tyson muistaa ajatelleensa, kuinka voisi tuosta vaan ryöstää nämä valkonaamat.
Tysonin tapa kertoa asiat luo kuvan miehestä, joka ei koskaan ole voinut olla sinut itsensä kanssa. Maoritatuoinnit, muslimiksi kääntyminen, seksiorgiat ja huumetrippailut ovat laastareita, joilla tilkitä pieleen mennyttä nuoruutta. Katujen kasvatti tienasi satoja miljoonia, tuhlasi ne sokeasti, sai tippurin ja päätyi vankilaan.
Dokumentin lopussa Tyson sanoo hyväksyneensä itsensä, eikä syytä ongelmistaan ketään muuta kuin itseään – ja ehkä nyrkkeilypromoottori Don Kingiä, joka oli Tysonin mukaan iilimadoista niljakkain. Rahatilanne alkaa tasoittua, lapsia on kertynyt peräti kuusi (tosin dokkarin valmistumisen jälkeen nelivuotias Exodus menehtyi kuristuttuaan juoksumattoon). Mies haluaa olla parempi ihminen, puhuu mm. lähetyssaarnaajaksi lähtemisestä ja yrittää ansaita synninpäästönsä.
Ristiriidat kuitenkin leimaavat yhä miestä, joka käyttäytyi liki 20 vuoden ajan nyrkkikehässä ja sen ulkopuolella kuin koulutusta kaipaava pikkulapsi. Lapsi, joka ei suostunut pelaamaan muiden säännöillä, mutta jonka kapinallisuudessa ei lopulta ollut mitään ihannoitavaa.
DVD: Sandrew Metronomen julkaiseman DVD:n anamorfinen 1.85:1 laajakuva on kuvaltaan tarkka, ja ääniraidat (Dolby Digital 5.1 ja DTS 5.1) toistuvat moitteetta, vaikka lähinnä puheesta koostuva elokuva ei niiltä ihmeitä vaadikaan.
Ei lisämateriaalia.
Teksti: © 2009 Anton Vanha-Majamaa
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA