Tropic Thunder

Ohjaus Ben Stiller
Näyttelijät Ben Stiller, Robert Downey Jr., Jack Black, Jay Baruchel, Brandon T. Jackson, Nick Nolte, Matthew McConaughey, Tom Cruise
Maa Yhdysvallat
Pituus 121 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2008 DreamWorks SKG, Red Hour Films, Goldcrest Pictures, Road Rebel ja Paramount Home Entertainment Finland

Etsi CDONista

• Kuva 4
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p3-5">3</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Kun kyseessä on parodia eli elokuvateollisuuden sisäinen kommentaariteos, on jollakin tavalla sopivaa, joskaan ei katsojaystävällistä, että Tropic Thunder (2008, Yhdysvallat) tuntuu olevan yksi niistä elokuvista, jossa tekijöillä on ollut hauskempaa kuin katsojilla teatterissa. Tämä ei tarkoita, että Ben Stillerin ensisijaisesti Vietnam-filmien kustannuksella pilaileva elokuva putoaisi siihen ilmeisesti pohjattomaan suohon, johon suuri osa Hollywoodista viime aikoina tulleista ”teiniparodioista”, joiden nimen loppuun on usein varmuuden vuoksi lisätty sana Movie, ovat vajonneet. Tropic Thunder eroaa edukseen tästä joukosta dialogilla ja käsikirjoituksella, itsetietoisuudellaan ja lahjakkaalla näyttelijäjoukolla, joka osin onnistuu naurattamaan myös katsojia.

Kehystarina kertoo joukosta näyttelijöitä, jotka ovat Vietnamissa kuvaamassa eeppistä sotaelokuvaa, joka alleviivaavassa mahtipontisuudessaan muistuttaa runsaasti Oliver Stonen Platoonia. Henkilösuhteiden hankaukset ja konsulttina toimiva mielipuolinen Vietnam-veteraani (Nick Nolte) ajavat kuvaukset kuitenkin tilanteeseen, joka lyö laudalta jopa Francis Ford Coppolan joukon huumehoureiset seikkailut Filippiineillä. Pyrkimyksessään nykyaikaiseen dokumentaariseen realismiin, ohjaaja saattaa tietämättään näyttelijät heroiinikauppiaiden hallitsemaan viidakkoon, ja päätyy itse räjähtämään kappaleiksi oikeaan siirtomaaranskalaiseen miinaan. Näyttelijät itse ovat paluuta yrittävän himmenneen toimintatähden (Ben Stiller) johdossa kuitenkin autuaan tietämättömiä viidakon vaarojen todellisuudesta. Tällä juonenkäänteellä päästään Tropic Thunderin parhaiten toimivaan jaksoon, jossa hyväuskoiset näyttelijät selviävät epätodennäköisistä tilanteista silkalla moukan tuurilla. Peter Sellers ja Blake Edwards ottivat tästä laupean hölmön motiivista kaiken irti Vaaleanpunainen Pantteri -sarjassa. Tämä vaihe tarinassa tarjoaakin ainoan järkevän selityksen sellaiselle käyttäytymiselle vaaran edessä, josta useat fiktiiviset elokuvasotasankarit tunnetaan: täydellinen väärinkäsitys koko tilanteen luonteesta.

Robert Downey Jr.:n esittämän, rooliaan varten itsensä leikkauksessa mustaksi mieheksi pigmentoineen metodinäyttelijän suusta kuullaan elokuvan suurin viisaus Oscarista haaveileville tähdille: ”Never go full retard.” Verratkaapa vain Dustin Hoffmania Sademiehessä ja Sean Penniä I Am Samissa. Downey Jr.:n lisäksi on erikoista huomata, että elokuvan muut, ei niinkään komedianäyttelijöinä mielletyt Nick Nolte ja hilpeään paksupukuun ja kaljumaskiin peitetty Tom Cruise varastavat shown varsinaisilta koomikoilta Jack Blackilta ja Ben Stilleriltä. Ammattikoomikot saavat kyllä välillä virneen naamalle, mutta eivät riitä kantamaan koko teosta. Elokuvan itsestään parodiana tietoisen luonteen vuoksi olisin toivonut myös tyylillistä leikittelyä konventioilla, mutta ainoa merkki tästä ovat alun valetrailerit, jotka peittoavat kyllä lukuisia amatöörien leikkaamia Youtube-tuotoksia.

Tropic Thunderista ei ole komediaelokuvan merkkipaaluksi melko lupaavista premisseistään huolimatta. Se kuuluu silti Ben Stillerin parempien joukkoon; silloinkin kun se melko kuluneilla vitseillään ei onnistu naurattamaan, välttää elokuva kiusaannuttavuuden karikot kiitettävästi. Ja jos ei muuten, kannattaa Tropic Thunder nähdä Tom Cruisen vuoksi, joka lievästi ylipainoiseksi groteskiksi liikemieheksi muokattuna tanssii gangsta-rapin soidessa esittäen yllättävää hip-hop-osaamista.

Dvd: Anamorfisessa laajakuvassa on hyvä tasapaino rakeisuuden ja terävyyden välillä, joskin värimaailma on hieman himmeä. Dolby Digital 5.1 -äänessä ei ole valittamista.

Ekstroina on hyvin tavanomaisia making of -pätkiä ja koko elokuvan hauskuudessa lyövä pidennetty versio Tom Cruisen tanssiosuudesta.

Teksti © 2009 Aleksi Salonen