Tontut ja peikot - Salainen kammio

Ohjaus Robert Rhodin
Näyttelijät Peter Stormare, Svenn Wollter, Dogge Doggelito, Lill Lindfors, Henrik Hjelt, Janet Leon, Hasse Alfredsson, Johan Hallström, Callin Öhrvall, Michael Bjerkhagen
Maa Ruotsi
Pituus 76 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2008 White Shark, SF Film

Hanki omaksi

• Kuva 3
• Ääni 3
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p1-5">1</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Jos tämä on Ruotsin vastine Niko – Lentäjän pojalle (2008) niin nyt sopii valmistautua räkäiseen nauruun. White Shark -tuotantoyhtiölle kyseessä on ensimmäinen yritys tietokoneanimaation saralla. Tämä toimikoon jonkinlaisena puolustuksena kökölle grafiikalle, joka muistuttaa lähinnä halpaa lapsille suunnattua konsolipeliä ilman mahdollisuutta pelaamiseen. Kun lisäksi sekä ohjaaja/käsikirjoittaja Robert Rhodinin että etenkin toisen käsikirjoittajan Salvatore Cardonen aiemmat kannukset ovat nekin kovin vähissä, voidaan sanoa, että erityistä lahjakkuutta on tästä keitoksesta turha etsiä. Tekelettä pyritään kansitekstissä markkinoimaan Toy Story -elokuvien käsikirjoittajien uutena tuotoksena ja niin uskomatonta kun se onkin käsikirjoittajat Alec Sokolow ja Joel Cohen ovat todella valvoneet ruotsalaiselokuvan valmistumista tuottajien rooleissa. Ripettäkään hauskan ja oivaltavan animaation käsikirjoittamiseen tarvittavasta taidosta ei ole tarttunut Rhodiniin ja Cardoneen.

Lyhykäisyydessään juoni kuuluu siten, että peikkopoppoo pyrkii kössimään isukkitonttu Jallen metsän eläimille keräämät talvieväät. Teiniangstia edustaa Junior-tonttu, joka tahtoisi tonttuilun sijasta keskittyä kehittelemään lentohärveliä, jolla karata perinnöksi kaavailtuja päätontun tehtäviä. Mukana häärii Vaakku-varis, joka paljastaa herkkujen piilopaikan pelastaakseen omat munansa. Älyvapain hahmo on kuitenkin koomiseksi asemoitu persoonallisuushäiriöinen siili, joka esittäytyy vuoroin kutittavien punkkien riivaamana hermokimppuna, raivoavana kung fu -mielipuolena ja kärttyisenä vanhuksena, jolla on samoin taipumuksia itämaisiin taistelulajeihin. Lisätään vielä joukkoon italiaksi laulava kasvissyöjäpeikko ja Shrek-elokuvien prinsessan otteita häpeilemättä apinoiva tonttumuori Svea ja taistelu salaisen kammion murkinoista voi alkaa.

Tontut ja Peikot – Salainen kammio on omituinen sekoitus etenkin suomenkieliselle katsojalle kun ruotsalaisten ääninäyttelijöiden jokseenkin persoonattomasti tulkitsemat hahmot liikkuvat maailmassa, jossa kyltit ja teemalaulut on toteutettu englanniksi. Ymmärrettävää kylläkin, että tämäntasoiseen kyhäelmään ei ole lähdetty tekemään suomenkielistä dubbausta. Kansainvälistä yleisöä tavoitellut elokuva menestyi ilmeisesti lähinnä Lähi-Idän markkinoilla.

Kun suljetaan siis pois aikuiset, joilla on vähänkään silmää huolella tuotetulle lastenelokuvalle ja suomenkieliset lapset, jäävät Suomessa kohderyhmäksi ruotsinkieliset lapset. On tunnustettava, että tätä arvostelua varten värvätty koekaniini jaksoi toki katsoa elokuvan loppuun; onhan huonokin animaatio lapsen mielestä aina parempi kuin aikuisten ohjelmat. Myös elokuvan musiikin kerrottiin toimineen tehokkaasti jännityksen merkkinä, kuten on varmasti tarkoitettu. Lasta naurattaneen pieruhuumorin lomassa elokuva oli kuitenkin paikoin hieman pelottava eikä ehkä sovellu lapsen yksin tai vain lasten kesken katsottavaksi viihdykkeeksi.

DVD: FS Filmin julkaisu on varustettu 16:9 Full Frame 1.78:1 -kuvalla, joka on sinällään päällisin puolin hyvää keskitasoa, mutta kärsii kotikutoisesta animaatiosta. Dolby Digital 5.1 äänet ovat ihan kelpo tavaraa. Lisämateriaalia on kovin laihasti, mutta eipä jaksa behind the scenes -osio kiinnostaakaan. Ainakaan testikappaleen traileri ei lisäksi suostunut edes pyörimään. Extroja ei ole tekstitetty.

Teksti: © 2009 Marjo Eskola