John Hillcoatin ohjaama lohduton tarina isän ja pojan vaelluksesta halki maailmanlopun kärventämän maan.
Tie (2009) on kertomus isän ja pojan matkasta halki maailmanlopun korventamien Yhdysvaltojen. Tuhka on peittänyt alleen kaiken, harmaa taivas sekoittuu värittömään maisemaan. Katastrofia ei tarkenneta, mutta se on pyyhkinyt elämän altaan. Vain muutamat ihmiset ovat siitä selvinneet.
Elämästä ennen loppua nähdään vain vilauksia. Vihreät nurmet, auringonpaiste ja hevoset esiintyvät päähenkilöiden unissa. Niissä äiti (Charlize Theron) vielä hymyilee. Sitten kerrataan hetket välittömästi ennen ja jälkeen katastrofin. Kaukaa kuuluu ääniä, ikkunassa näkyy liekkejä. Hypätään keskelle selviytymiskamppailua: isä ja poika (Viggo Mortensen ja Kodi Smit-McPhee) yrittävät päästä rannikolle, mutta matka on pitkä.
Elokuva perustuu Cormac McCarthyn samannimiseen romaaniin (The Road), joka ilmestyi ensi kerran kotimaassaan vuonna 2006. Kriitikot ylistivät teosta, ja seuraavana vuonna kirjailija palkittiin Pulitzerilla. Vuonna 2008 WSOY julkaisi käännösversion, ja nyt sitä saa myös Loistopokkarina.
Romaani on vaikea filmattava, sillä sen teho pohjaa niin vahvasti McCarthyn niukan koruttomaan kieleen, jossa sanoja ei heitetä hukkaan. Ohjaaja John Hillcoat (The Proposition – ehdotus, 2005) on silti onnistunut taltioimaan pohjatekstin tunnelman: elokuva kulkee omalla painollaan, matka on hidas ja vaivalloinen, eikä pelastus välttämättä koskaan tule. Lohduttomuutta korostaa väritön ja kuollut miljöö.
Tarinan sydän on isän ja pojan välinen suhde: kyynistynyt mies ja vielä viaton, naiivi lapsi ovat vastapari, jonka kautta todellisuus rakentuu. Toisessa toivonkipinä on liki sammunut, toisessa se elää vielä lapsenomaisena uskona. Isä kantaa valintojensa seuraukset ja kärsii menneisyyden muistikuvista, pojalle kaikki on vielä mustavalkoista. “Me olemme niitä hyviä tyyppejä, me emme tapa ihmisiä”, isä sanoo, ja poika uskoo. Ympärillä muut eloonjääneet taantuvat ryöstelyyn ja kannibalismiin.
Hahmojen tulkitsijoina Mortensen ja Smit-McPhee ovat loistavia. Isän ja pojan välinen suhde rakentuu realistisen, säästeliään dialogin ja pienten eleiden varaan. Lapsen avoin uteliaisuus ja varomattomuus asettuu vastakkain huolen painaman isän kanssa. Kumpaakin varjostaa muisto äidistä, joka ei ole matkalla mukana. Miksi, se selviää elokuvassa.
Tie on niin vahvasti kahden keskushahmon tarina, että muut nimet promomateriaalissa ovat lähinnä kuriositeetti. Robert DuVall on liki tunnistamaton eloonjäämistaistelun uuvuttamana vanhuksena, Guy Pearcea puolestaan ei tavata ennen aivan loppua. Ääniraita on Nick Caven ja Warren Ellisin käsialaa. Jatkumo on luonteva, olihan Cave vastuussa The Propositionin käsikirjoituksesta ja soundtrackista (Ellisin ohella). Musiikki myötäilee elokuvan alakuloa, mutta ei nouse sen suurempaan rooliin.
McCarthyn romaani on kääntynyt selluloidille kiitettävin tuloksin. Proosan pienet nyanssit hukkuvat paikoin käännökseen – vaikka suuri osa dialogista onkin suoraan sieltä lainattua – mutta vastavuoroisesti saamme jotain, johon pohjateksti ei kykene: visuaalisen kuvituksen kaaoksen runtelemasta maasta, jossa kuolleet puut kaatuilevat kuin väsyneet sielut. Maailmasta, jossa on helppo kyseenalaistaa koko loputtoman eloonjäämistaistelun mielekkyys.
Hillcoatin sovitus on jopa romaania synkempi, ja kun pieninkin toivonkipinä tuntuu sammuneen, voi kokemus olla jopa liian rankka. Ehkä pieni toivonkipinä olisi tuonut eloa pohjattomaan alakuloon, joka nyt osuu katsojan tunnerekisterillä melko vaatimattomaan kaistaleeseen.
Teksti: © 2009 Anton Vanha-Majamaa
Lisämateriaaleja on kohtuullisesti. Poistettuja kohtauksia löytyy reilun kuuden minuutin verran, ja mukana on myös perinteisen markkinointihenkinen making of-dokumentti, kestoltaan n. 12 minuuttia. Parasta antia lisämateriaalipuolella on ohjaaja John Hillcoatin kommenttiraita. Hännän huippuna on kasa elokuvatrailereita.
DVD-teksti: © 2010 Antti Honkala
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA