Hills Have Eyes, The

Ohjaus Alexandre Aja
Näyttelijät Michael Bailey Smith, Tom Bower, Kathleen Quin, Dan Byrd, Emilie de Ravin
Maa Yhdysvallat
Pituus 107 min

Kuvat © 2006 Craven-Maddalena Films, Dune Entertainment ja Major Studio Partners

Etsi CDONista

• Kuva 5
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p3-5">3</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Carterin perhe koirineen viettää erilaista asuntovaunulomaa matkatessaan halki New Mexicon autiomaan. Paahtavassa helteessä he pysähtyvät lähitienoon ainoalle huoltoasemalle ja saavat neuvon syrjäiselle oikotielle, joka säästäisi heiltä kahden tunnin ajomatkan. Vinkki osoittautuu kohtalokkaaksi, sillä reitti kulkee läpi armeijan ydinkoealueen, jossa elelee joukko ydinsäteilyä saaneita, kohtalostaan katkeroituneita mutantteja. Matkalaisille viritetään hetkessä pirullinen ansa ja mutanttiklaanin aamiaispöytä on katettu!

Vauhdikkaiden kauhuelokuvien mestari Wes Craven (mm. Scream) istahti vaihteeksi tuottajan kangastuoliin ja antoi lupaavalle ranskalaiselle ohjaajalle, Alexandre Ajalle (Haute Tension) elämänsä mahdollisuuden kirjoittaa ja filmata uudelleen Cravenin kulttiteos The Hills Have Eyes. Aja, joka ei ollut edes syntynyt vuoden 1977 alkuperäisversion aikaan, tarttui projektiin innolla ja onnistui tehtävässään paremmin kuin hyvin. Aja on mahduttanut tarinaan kaikki hyvän kauhuelokuvan ainekset, joskin pariin otteeseen nuori ohjaaja sortuu tarpeettomaan mässäilyyn, joka menee jopa sadismin puolelle. The Hills Have Eyes (2006 Yhdysvallat) vaalii perinteistä B-luokan kauhuelokuvaperinnettä käyttäen paljon yksinkertaisia tehosteita. Veri roiskuu aidosti ja tarkkaan harkitut kamerakulmat lisäävät asteita jännitysmittariin. Digitehosteita toki käytetään, mutta hyvin maltillisesti: Tavallisen katsojan on mahdotonta koristeita edes huomata.

Cravenin ja Ajasin ydinvoimajulistus ei ole tänä päivänä läheskään niin ajankohtainen tai poliittisesti merkittävä, kuin mitä se olisi ollut vaikkapa 70-luvulla, mutta se toimii elokuvassa mainiona lähtökohtana. Aja saa lisäsulan hattuunsa myös hyvistä linssivalinnoista, jotka elävöittävät toimintakohtauksia huomattavasti. Sama ”aidontuntuinen” tekniikka on suurelle yleisölle paremmin tuttu Steven Spielbergin Pelastakaa sotamies Ryanista.

Cravenille tyypilliseen tapaan näyttelijävalintoihin on kiinnitetty huomiota. Aaron Stanford (mm. X-Men 2 ja 3) tekee väkevän suorituksen hintelänä perheenisänä, joka ei suostu luovuttamaan lastaan mutanteille vaan pistää kampoihin oikein kunnolla. Myös tv-sarja Lostista tuttu Emilie de Ravin onnistuu vakuuttamaan ikäistään nuoremman teinitytön roolissa. Vaikka sivuosissakin nähdään tukku alan parhaimmistoon kuuluvia näyttelijöitä, mm. Billy Drago ja Michael Bailey Smith, niin parasta suoritusta ei tehdä ihmisvoimin vaan kerrankin eläinosasto pääsee parrasvaloihin: Perheen koiria, Kaunotarta ja Hirviötä, on hyödynnetty hienosti.

Kaiken kaikkiaan tästä totaalisesti väärään paikkaan eksyneen perheen painajaisesta ei montaa huonoa puolta löydä hakemallakaan. Alkuperäisestä versiosta on saatu aikaiseksi paljon uutta, joten tähän uusintaversioon tutustuminen ilman muuta kannattaa. Keskustelua voidaan tietenkin käydä siitä, onko uusintafilmatisointi koskaan täysien pisteiden arvoinen. Minun mielestäni ei, vaikka tuotantoa olisikin oleellisesti muutettu. Alkuperäisidean voi nimittäin keksiä vain kerran. Juuri muuta huonoa sanottavaa en tästä Cravenin ja Ajasin yhteistyöstä löydä. Kiistatta vuoden paras kauhuelokuva, joka on K-18 tarransa ansainnut!

teksti: © 2006 Lasse Lepola