The Fall

Ohjaus Tarsem
Näyttelijät Catinca Untaru, Lee Pace, Justine Waddell
Maa Intia / Iso-Britannia / Yhdysvallat
Pituus 112 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2006-2009 Absolute Entertainment, Deep Films, Googly Films, Kas Movie Maker, M.I.A. Features, Radical Media ja Tree Top Films Inc.

Hanki omaksi

• Kuva 4
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p3-5">3</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Peräti neljän vuoden ajan kuvattu, vuonna 2006 ensiesityksensä saanut The Fall on kunnianhimoinen teos. Se pyrkii sitomaan saumatta yhteen äärivisuaalisen, mielikuvituksen rajamailta ammentavan fantasiakerronnan ja arkisemman reaalimaailman. Se on paitsi vahva manifesti elokuvan ilmaisullisesta voimasta, myös kaunis kunnianosoitus sen alkuaikojen pioneereille, jotka usein vaaransivat henkensä saadakseen valkokankaalle jotain ennennäkemätöntä.

Elokuvan keskiössä on kaksi rampaa, stunttimies Roy (Lee Pace) ja pieni Alexandria (Catinca Untaru), jotka ovat vuoteen omina 1920-luvun losangelelilaisessa sairaalassa. Elämänhalunsa menettänyt Roy alkaa kertoa tytölle tarinaa viidestä mystisestä sankarista, jotka ovat “sinisen rosvon” johdolla lyöttäytyneet pahamaineista hallitsijaa vastaan. Ehtona tarinan jatkumiselle Roy kuitenkin pyytää tyttöä salakuljettamaan tälle morfiinia sairaalan lääkevarastosta.

Tarinan alkaessa The Fall jakautuu kahteen tasoon: toisaalla seurataan Alexandrian ja Royn vaiheita sairaalassa, toisaalla uppoudutaan miehen kertoman sadun hurjiin maisemiin – maisemiin, jotka saavat muotonsa tytön mielikuvituksesta. Henkilöhahmot saavat kasvonsa sairaalan ihmisistä ja tarina liikkuu huoletta ajasta ja paikasta toiseen.

Satu, joka on alkanut pelkkänä keinona huijata tyttö tuomaan miehelle lääkkeitä, alkaa hiljalleen saada yhä enemmän piirteitä kertojan omasta elämästä. Kun toivonsa menettänyt, helppoa poispääsyä anova mies vie tarinaa alati synkemmille vesille, pyrkii vieressä istuva nuori optimisti tuomaan siihen valoa. Tämä päähenkilöiden välinen henkien taisto muovaa jatkuvasti tarinaa ja pitää jännitteen yllä.

Intialaissyntyinen Tarsem Singh (taiteilijanimeltään Tarsem) teki ohjausdebyyttinsä vuosituhannen vaihteessa Jennifer Lopezin tähdittämällä trillerillä The Cell. Sarjamurhaajan mielen syövereihin sukeltanut elokuva sai kiitosta visuaalisesta kekseliäisyydestään, mutta itse tarina hukkui paikoin kuvallisen loiston alle. Bulgarialaiseen Yo Ho Ho -elokuvaan (1981) perustuva The Fall jatkaa tyylillisesti Tarsemin ensiohjauksen perinnettä, mutta tällä kertaa konsepti toimii paremmin. Elokuva ei ole The Cellin kaltaista kylmän tunteetonta ja katsojan vieraannuttavaa silmäkarkkia, vaan ohjaaja onnistuu kuvallisin keinoin nostamaan yksinkertaisen mutta tehokkaan pohjatekstin aivan uudelle tasolle.

The Fallin parasta antia ovat sen alku ja loppu. Tarsem aloittaa elokuvansa majesteetillisella, hidastuksin ryyditetyllä mustavalkokohtauksella siitä stuntista, jossa Roy on itsensä loukannut. Elokuva loppuu puolestaan aitoon kuvamateriaaliin Hollywoodin alkuvuosien hurjista stunttitempuista, joiden on helppo kuvitella vaatineen lukuisia ihmishenkiä.

Näiden kahden päätepisteen välillä juoni on kuitenkin paikoin vaarassa hukata fokuksensa. Muutamaan otteeseen kerronta laahaa niin, että esteettisesti huippuunsa hiotut kuvat uhkaavat paljastaa allaan vellovan tyhjyyden.

Lopetus pelastaa kuitenkin paljon. Tarsem piiskaa tarinan huippukohdassa päänäyttelijöistään niin herkät ja haavoittuvaiset suoritukset, että katsoja tietää kyynelten olevan aitoja. Erityisesti Alexandrian näyttelijä, romanialainen Catinca Untaru, on roolissaan uskomattoman aito ja sympaattinen. Tytön puhevaikeuksia ja murretta ei ole yritetty hillitä, ja ne tuovat suoritukseen vielä oman lisänsä.

The Fall on kunnianhimoinen, pieteetillä toteutettu teos, joka ei kuitenkaan sorru itsetarkoitukselliseen pröystäilyyn. Ohjaaja Tarsem pitää huolen, ettei katsoja missään kohtaa vieraannu elokuvan ytimestä, joka on kaiken eeppisen loiston keskellä sittenkin vain pienimuotoinen kertomus kahden sielun kohtaamisesta.

DVD: Scanboxin julkaiseman DVD:n kuvaformaatti on anamorfinen 1.85:1 laajakuva, ja ääniraitana toimivat DTS ja Dolby Digital 5.1. Molemmat ovat laadultaan huipputasoa, kuten The Fallin kaltaiselta äärivisuaaliselta elokuvalta sopii odottaakin.

Ekstroina nähdään kaksi puolen tunnin koostetta The Fallin kuvauksista, pari poistettua kohtausta sekä läjä trailereita.

Koosteet ovat kiehtovia ja antavat myös yllättävän kuvan ohjaaja Tarsemista. Mies ei olekaan diktaattorin maneerein työryhmää komentava pikkutarkka nero, vaan rento ja leppoisa kaveri. On vaikea kuvitella, että The Fallin kaltaisen tarkkaan harkitun ja työstetyn elokuvan ohjaaja tosiaa kehoittaa tiimiään ottamaan rennosti. “Pääasia, että pidätte hauskaa”.

Pätkistä näkyy myös hiven siitä valtavasta työmäärästä, joka elokuvaan on upotettu. Kuvauksia on suoritettu liki 30 maassa neljän vuoden ajan, ja työryhmä on paikoin ollut varsin mittava. Tarsemin suurelta osin itse rahoittama elokuva on valtava projekti, jonka kustannukset tosin lienevät suhteessa edulliset, sillä paikallinen työvoima Intiassa ja sen lähimaissa työskentelee aivan eri palkkatasolla kuin länsimaissa.

Hauska anekdootti on myös se, että esimerkiksi elokuvan nuorelle päätähdelle valkeni vasta sairaalakuvausten päätteeksi, että Royn näyttelijä Lee Pacen jalat toimivatkin. Wikipedian mukaan myös suuri osa työryhmästä eli siinä luulossa, että mies on tosiaan halvaantunut – koosteissa näkyy, kuinka avustajat nostavat miehen pyörätuolista sairaalasänkyyn ja asettelevat tämän jalkoja, ikäänkuin niissä ei olisi tuntoa lainkaan.

Teksti: © 2009 Anton Vanha-Majamaa