Tom Shanklandin pienen budjetin draamallisessa kauhuelokuvassa lapset laittavat aikuiset koville.
Brittikauhu yllättää toisinaan positiivisesti. 28 Days Later… (2002) on pienimuotoinen klassikko, ja esimerkiksi kolmen vuoden takainen The Descent (2005) kuuluu uudempien kauhuelokuvien eliittiin. Molemmista elokuvista löytyy toimiva tunnelma ja raikas toteutus. The Childrenin (2008) ansiot jäävät näihin teoksiin verrattuna hyvin vaatimattomiksi.
Kaksi tuttavaperhettä kokoontuu lapsineen toisen perheistä asunnolle viettämään joulua. Jo ennen kuin juhlinta on ehtinyt alkaa yksi pikkupojista oksentaa ja voi pahoin. Pojan huono olo ja outo käytös tarttuvat vähitellen muihin lapsiin. Kohta lapset kaivavat veitsillä aikuisten vatsalaukkuja auki.
Elokuva pyrkii ammentamaan tehonsa ympäri kääntyneestä asetelmasta. Hoivaa ja huolenpitoa vaativista viattomista nappisilmistä kuoriutuu esiin kylmiä ja raakoja murhaajia. Tästä seuraa äärimmäisiä tilanteita, joissa vanhemmat joutuvat itsepuolustukseksi tappamaan omia hulluksi tulleita lapsiaan. Ohjaaja Tom Shanklandin matkassa tilanteiden käsittelyn hienovaraisuudesta ollaan kaukana.
Kerronta yhdistelee tv-sarjamaista pienen budjetin draamaa splatterkauhuelokuvan elementteihin. Kahden kerronnallisen tyylin välillä on huutava ristiriita. Väkivaltakohtaukset kaipaisivat pohjustukseksi enemmän vaivihkaista, tunnelmaa tiivistävää nostatusta. Huonosti elokuvaa rytmittävä leikkaus vetää huomion itseensä. Sisätiloissa valaistus on liian realistinen ja ulkona kylmä yleissävy etäännyttää katsojan liian kauaksi tapahtumista. Luonteeton pihapiiri omakotitaloineen ja ulkovarastoineen on lattea tapahtumaympäristö, eikä metsästä löydy sille ominaista salaperäisyyttä.
Eduksi ei myöskään voida katsoa sitä, että henkilöhahmojen psykologinen syvyys on polvenkorkuisen puhallettavan lasten uima-altaan luokkaa. Lähinnä tv-sarjoissa kokemustaan kartuttanut keskinkertainen näyttelijäkaarti rimpuilee ennalta-arvattavan kohtaussarjan läpi tasaisella tahdilla vähentyen. Aikuisten näyttely on täynnä liioiteltuja katseita ja muita maneereja. Lasten dramaattinen pään kallistelu ja kulmien alta mulkoilu lähentelevät koomisuutta.
Genrelle elintärkeä ääniraita tyytyy muutamaan helppoon volyymivaihtelulle perustuvaan säikyttelykikkaan. Toisin kuin huhujen mukaan uudet I-Doser -huumeet, The Children ei aiheuta pelkotiloja. Se ei myöskään saavuta camp-huonouden tasoa liiallisen vakavuutensa vuoksi. Shankland yrittää tehdä draamallista kauhua otsa isoilla kurtuilla, mutta lopputuloksesta välittyy tunnelman sijaan elokuvan tekemisen vaikeus.
DVD: Future Filmin julkaiseman DVD on teknisesti tyydyttävä paketti ilman lisämateriaalia. Kuvaformaatti on anamorfinen 1.85:1 laajakuva, ääniraidoiksi on valittavissa Dolby Digital 5.1 tai DTS.
Teksti: © 2010 Rauli Karjalainen
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA