The Best Exotic Marigold Hotel

Ohjaus John Madden
Näyttelijät Judi Dench, Dev Patel, Tom Wilkinson, Bill Nighy, Maggie Smith ja Penelope Wilton
Maa Iso-Britannia, Yhdysvallat, Yhdistyneet arabiemiirikunnat
Pituus 124 min
Ikäraja 7
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2012 Participant Media, Imagenation Abu Dhabi FZ, Blueprint Pictures ja FS Film

Hanki omaksi

• Kuva 4
• Ääni 3
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p2-5">2</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

Blu-ray

Delhin lentokentälle pöllähtävälle matkalaukkuturistille Intia ei välttämättä heti avaudu aivan niin kauniina kuin valmismatkatoimiston brosyyrissa. Auringon noususta laskuun kadut täyttävä kakofonia, itsesuojeluvaistoton liikenne ja kauniisti sanoen vivahteikas hajumaailma järisyttävät kokeneemmankin rastahipin aisteja. The Best Exotic Margigold Hotelissa siirtomaaisäntäsukupolvien jälkikasvua edustavat britti-eläkeläiset suuntaavat majapaikkaan, jossa kultaiset vuodet tulisivat sujumaan kevyesti chillaillen.

Toisin kuin ranskalaista siirtomaavaltaa silittävä ja ymmärtävä Jumalista ja ihmisistä, ei John Maddenin ohjaus myötäile 1930-luvun biologian oppikirjoja. Intia-kuva on toki palikkamalli, mutta ei ylenkatsova. Jaipur on jotain aivan muuta kuin Bangaloren teknologiakeskus, mutta niin se on paikan päälläkin. Useamman rivin lausuvat paikalliset ovat tylpästi edustamassa napit vastakkain olevaa modernia nuorisoa ja kastijärjestelmään sitoutuneita vanhempia. Moitteista huolimatta maakuva ei masenna.

Yllättäen pääosin neljän seinän sisälle sijoittuvat sanailut eivät rakennu nähtävyyksien vetovoiman varaan. On suorastaan hämmentävää, kuinka vähälle huomiolle sekä Jaipurin arkinen että ylellinen katukuva jää. Turistikierrosta ei jää kaipaamaan, mutta sen sijaan elämää vilisevien kujien sivuuttaminen hotellin aulan tieltä on laiska ratkaisu. Katsoja jätetään toistuvasti kaikkea vierasta pelkäävän Murielin (Maggie Smith) kanssa sisätiloihin.

Ulkoilman pihtaamisessa on kerronnallista potentiaalia. Yhteiskunnallista paikkaansa etsivien vanhusten ja eksotiikkaa halajavan katsojan toiveissa on paljon samaa, mutta vain toinen saa edes jonkinlaisen tyydytyksen. Genren normalisoitua tarinakaavaa koristellaan parilla yllätyksellä. Kuitenkin eriroten loppu talloo niin kulunutta tietä, että sen rinnalla sedulasta kiemurtelevan taxi-jonon iskuyritykset säkenöivät aitoa rakkautta ja omaperäisyyttä.

Anglosaksinen elokuva on viimeisen vuosikymmenen aikana yhä enemmän ja enemmän alkanut suhtautua vieraisiin kulttuureihin ystävällismielisellä uteliaisuudella. Omaa henkistä ja fyysistä ylivertaisuutta ei näe korostettavan yhtä tiukasti kuin aikaisemmin. Maddenin niemimaan ekskursio edustaa arkkityyppien käytöstä huolimatta kehitystä. Paikallista kulttuuria pyritään, vaikkakin ontuen, ymmärtämään.

Tuttuja kasvoja vilisevä draamakomedia on vähän kuin Delhi Bellyn esiaste. Ei vielä niin vetelä, että pitäisi lähteä rohtoa etsimään, mutta ei missään nimessä ylpeyttä tuottavan kiinteäkään. Matkakuvaus on samaan aikaan sekä liian pitkä että sisällötön. Puolella tusinalla keskeisellä eläkeläisellä on arkin tapaiset juonikyhäelmät, mutta henkinen kasvu jää kovin haaleaksi. Nippa nappa hupaisat sattumat ja pirteä miljöö eivät riitä korvaamaan matkalipun hintaa.

Blu-Ray: Julkaisussa DTS-HD MA 5.1 -ääniraita ja anamorfinen 1080P-resoluution 2.35:1 -laajakuva. Ekstroiksi tarjoillaan making of -koosteita ja haastatteluita.

Teksti: © 2012 Jouko Luhtala