Nick Naylor puhuu työkseen tupakan puolesta. Sanavalmis lobbari kerää pisteet jopa television terveysohjelmassa.
Nick Naylorin ammatissa riittää haasteita: Hän puhuu työkseen tupakkateollisuuden puolesta. Sanavalmis lobbari kerää pisteet jopa television terveysohjelmassa. Viikoittaisiin rutiineihin kuuluu kuolintilastojen vertailu alkoholi- ja aseteollisuuden edustajien kanssa. Tupakkaimperiumin nokkamiehetkin ovat havainneet Nickin kyvyt ja hän on pienoisessa nosteessa. Sitten taivaalle kerääntyy savupilviä: Innokas Vermontin senaattori on päättänyt lyödä pisteen tupakkakuolemille painattamalla askeihin varoitustarroja.
Nick valjastetaan vastaiskuun, jonka tarkoituksena on palauttaa tupruttelu Hollywood elokuviin: Mitä enemmän tupakka leffastarojen käsissä heiluu, sitä varmemmin kauppa käy. Samaan aikaan kuvaan ilmestyy seksikäs toimittajaneiti, joka alkaa penkoa Nickin työtä ja yksityiselämää. Myös Nickin poika alkaa kiinnostua isänsä ammatista.
Nick Naylorin roolissa eläytyvä Aaron Eckhart (mm. Musta Dahlia, Yön ritari) varastaa huomion ansaitusti, vaikka onkin näyttelijöistä ennakkoon tuntemattomin. Eckhart jättää jopa sympaattisena senaattorina nähtävän, veteraaninäyttelijä William H. Macyn (mm. Air Force One) varjoonsa. Eckhartin ja hänen poikaansa näyttelevän, röntgenkatseisen Cameron Brightin (Running Scared) yhteistyö sujuu kuin rasvattu. Sivuosiin on mahdutettu vino pino muitakin laatunäyttelijöitä aina Robert Duvallista Rob Loween, jotka kaikki säväyttävät. Tällä kertaa kunnia kuuluu roolijaosta vastanneelle Mindy Marinille, jota olen aikaisemmin parjannut melko kovallakin kädellä. Marin ei nytkään ihan nappiin ole onnistunut, sillä Tom Cruisen parempi puolisko, kohureportterina kuiskiva Katie Holmes (mm. Phone Booth) ei herätä värinää suuntaan eikä toiseen. Riskiveto, joka olisi voinut jäädä tekemättä.
Ohjauksesta ja käsikirjoitukesta vastannut Jason ”Ivanin poika” Reitman on kaiken kaikkiaan kasannut varsin mielenkiintoisen ja eteenpäin rullaavan komedian, joka takuulla herättää keskustelua. Katseluelämyksen voi moninkertaistaa pitämällä mielessä mitä erilaisimmat tosielämän oikeustaistelut, joissa syöpäsairas vie käräjille tupakkayhtiön jos toisenkin ja ennen kuin käsittely pääsee kunnolla vauhtiin, asia kuitataan rahasalkun heilautuksella. Näillä eväin myös Reitman työstää elokuvaansa satiiria hyvin isolla S:llä. Kuten tapana on, niin eräille iva on jo liikaa: Näiden asioiden kanssa kamppailevia mattimeikäläisiä puukotetaan kieltämättä kovasti.
Thank You for Smoking herättää siis tunteita puolesta ja vastaan ja tämän vuoksi elokuvan huumori jaksaa parhaimmillaankin vain hymyilyttää. Katselunautinto on toki taattu, mutta varsinaisesta komediasta ei voida puhtaalla omatunnolla puhua, vaikka kuinka naurettaisiin amerikkalaisen bisnesmaailman kummallisuuksille. Kunnioitan silti Reitmania vakavaan aiheeseen tarttumisesta. Toisissa käsissä lopputulos olisi varmasti ollut aivan jotain muuta.
teksti: © 2007 Lasse Lepola
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA