Teksasin moottorisahamurhat

Ohjaus Marcus Nispel
Näyttelijät Jessica Biel, Jonathan Tucker, Erica Leerhsen, Jonathan Tucker, Mike Vogel
Maa Yhdysvallat
Pituus 101 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2003 New Line Cinema, Next Entertainment Inc., Platinum Dunes ja Radar Pictures Inc.

Hanki omaksi

• Kuva 5
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p5-5">5</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Kun Hollywoodista alkoi vuoden 2002 alussa kuulua huhuja Tobe Hooperin kauhuelokuvaklassikon, Teksasin moottorisahamurhaajan uudelleenfilmatisoinnista, sai se monet elokuvan ystävät kiroamaan hiljaa mielessään ja toivomaan, että uutinen osoittautuisi ankaksi. Näin ei kuitenkaan käynyt ja vuotta myöhemmin Marcus Nispelin ohjaama uusintaversio nähtiin valkokankailla.

Elokuva kertoo viidestä nuoresta, jotka ajelevat pakettiautollaan kohti Dallasia, päämääränään Lynyrd Skynyrdin keikka. Syrjäisellä hiekkatiellä he miltei törmäävät tiellä hortoilevaan naiseen. He ottavat naisen kyytiin ja lähtevät etsimään tälle apua läheisestä kyläpahasesta. Apua ei kuitenkaan tarvita, sillä sekavia jutteleva nainen ampuu itsensä, eikä nuorukaisten auta kuin etsiä käsiinsä paikallinen sheriffi, jolle ilmoittaa tapahtuneesta. Paikan päällä asiat menevät kuitenkin sairaampaan suuntaan kuin kukaan olisi voinut kuvitella.

Tällaisten elokuvien kohdalla täytyy miettiä jo etukäteen, millaista elokuvaelämystä on hakemassa: puhdasta uusintaversiota, uutta tulkintaa klassisesta aiheesta vaiko täysin itsenäistä elokuvaa. Vaikka Nispel onkin valinnut keskimmäisen vaihtoehdon, ei se katsojaa juurikaan lohduta, sillä niin heikko tekele tämä elokuva on.

Teksasin moottorisahamurhat on täysin turha elokuva. Aiemmin musiikkivideoiden parissa työskennellyt Nispel ei saa elokuvastaan mitään irti. Se viljelee kliseitä ja tahattomasti huvittavia kohtauksia enemmän kuin mitä jaksaa laskea. Kauhuelementtejä ei kyetä kehittämään – eivätkä tekijät todennäköisesti edes yritä. Ainoa viittaus kauhu-genreen ovat muutamat splatterkohtaukset. Mieleen tulee pikemminkin toimintaelokuva, sillä Leatherface (Andrew Bryniarski) rymistelee seinien läpi saha kourassa kuin Schwarzenegger konsanaan. Myös roolihahmot ovat tällaisille elokuville tyypillisiä; ohuita, yliampuvia ja typeriä.

Tämän kaiken olisi voinut vielä jotenkin sulattaa, mutta siinä vaiheessa kun alettiin etsiä syitä Leatherfacen käyttäytymiselle, ei voinut muuta kuin nauraa. Teurastaja ei olekaan mielipuoli, vaan ihosairautensa vuoksi traumaattisen elämän ahdistama jätti, joka haluaa saada hyvitystä kärsimyksilleen murhaamalla. Ehkäpä nuoret olisivat pelastuneet, jos olisivat tehneet nahkanaamion kanssa reilusti tuttavuutta ja kenties jopa kutsuneet tämän mukaansa konserttiin? Mutta ei, tyhmät teinit eivät ymmärrä Leatherfacen tuskaa ja siksi heidän täytyy kuolla. Näiden kaikkien hölmöyksien jälkeen elokuvan visuaalinen kauneus tuntuu täysin toisarvoiselta.

Tätä elokuvaa katsoessa ei ole vaikeaa huomata, mille ikäryhmälle ja sukupuolelle näitä rienauksia tehdään, sen verran ahkerasti kamera tutkailee Jessica Bielin rintavarustusta ja takapuolta. Ja kuin pisteenä i:n päällä on mukana tietysti myös pari pakollista “märkä t-paita” -kohtausta, joita voi sitten nukkumaan käydessään hymyssä suin muistella. Ja ahkerasti teinit Bielin vartaloa ihailivatkin, elokuva nimittäin ansaitsi ensimmäisenä viikonloppunaan Yhdysvalloissa käsittämättömät kolmekymmentä miljoonaa dollaria.

Toivottavasti joku saa tästä elokuvasta enemmän irti, minä heitin sen parissa puolitoista tuntia elämästäni hukkaan. Vaikka Tobe Hooper elokuvaa ylistääkin (niin minäkin tekisin, jos filmografiani olisi samaa laatua) ei moisiin puheisiin kannata uskoa, sillä Teksasin moottorisahamurhat kuuluu samaan kategoriaan Valentinen ja Tiedän mitä teit viime kesänä -rainojen kanssa.

DVD: Itse julkaisussa ei ole valittamista. Tyylikkäästä digipackista löytyy kaksi levyä, joista elokuva on yhdellä ja kommenttiraitoja lukuun ottamatta ekstrat toisella. Anamorfisen kuvan (1.78:1) laatu on ykkösluokkaa, ainoastaan kerran siinä on havaittavissa pehmeyttä ja sekin vain ohikiitävän hetken. Ääniraitoja on kaksi, perinteinen 5.1 -miksaus sekä DTS. Raidat ovat muhkeita ja käyttävät kaikkia kaiuttimia tehokkaasti. Tekstitykset ovat suomeksi, ruotsiksi, norjaksi sekä tanskaksi.

Levyiltä löytyy kolme hienoa kommenttiraitaa, joilla jutustelevat miltei kaikki elokuvan parissa työskennelleet henkilöt. Mukana on myös lähes 80-minuuttinen making of -dokumentti, poistettuja kohtauksia (joista löytyy lisää naurettavuuksia), koekuvauksia, vaihtoehtoinen loppu ja alku, kuvagallerioita, musiikkivideo sekä tv-spotteja ja traileri. Kaikkein kiinnostava ekstra on dokumentti sarjamurhaaja Ed Geinistä. Dokumentteja ei ole tekstitetty.

Katso myös: Teksasin moottorisahamurhaaja (1974)

teksti: © 2004 Kari Glödstaf