Oskari Pastilan koripallofarssi piirtää synkeän kuvan alan toimijoista.
Kun ulkomaalaisten pelaajien kiintiö poistui koripallon SM-liigasta vuonna 2006, päätti Porvoon Tarmo ottaa tilanteesta kaiken irti. Joukkue tuplasi budjettinsa ja pikkukaupunkiin lennätettiin lukematon määrä pelaajia ympäri maailmaa. Suuruudenhullut tavoitteet kaatuivat kuitenkin omaan mahdottomuuteensa ja kömpelösti toimiva organisaatio teki itsensä naurunalaiseksi. Surkeiden tapahtumien käänteitä pääsivät lopulta todistamaan kaikki kynnelle kykenevät, kun Tarmon silloinen manageri Lari Kangas meni tilaamaan ohjaaja Oskari Pastilalta dokumentin joukkueen tulevasta menestyksestä.
Vuoden 2009 DocPoint-festivaaleilla yllätyshitiksi muodostunut Täynnä Tarmoa on niin sanottu myötähäpeädokumentti. Tarkastelun kohteena olevat henkilöt esitetään johdonmukaisesti epäimartelevassa valossa. Jo ensimmäisessä kohtauksessa tehdään selväksi manageri Kankaan taidot, kun tämä kokouksessa haaveilee jääpalakoneesta ja nimikkokengistä ennen kuin itse toiminta on edes kunnolla lähtenyt käyntiin. Myöhemmin hän muun muassa kauppaa keskiympyrän mainostilaa 50 000 eurolla. Mainostajan vastatarjous on 4000 euroa.
Dokumentti ei säästele synkässä visiossaan ketään. Sen näkemys on armoton: kaikki ovat joko idiootteja tai tunareita. Tarmon johtoporukka hykertelee pikkupoikamaisella innolla suunnitellessaan ulkomaalaisten supertähtien joukkuetta. Kun pelaajat sitten saapuvat, ei mikään ole niinkuin pitäisi. Epätoivoisesti joukkueen johto ei saa järjestettyä paikalle edes pesukonetta, jonka hankkimisen vaikeuden absurdiudesta muodostuu koko joukkueen toiminnan symboli.
Yhtä harmaa kuva annetaan myös ulkomaalaisista pelaajista. Rahan, naisten ja menestyksen toivossa reissuun lähteneet onnenonkijat heruttavat nelikymppisiltä toimitsijoilta eivätkä osaa kunnolla pelata. Surumielisessä kohtauksessa yksi pelaaja istuu puolityhjässä valkoisessa huoneessaan katsomassa MTV:n rap-videota: unelma ei käynyt toteen.
Pastilan dokumentin tunnelmassa on vahvasti läsnä sen syntyprosessi. Arkaluontoisen materiaalin äärelle ollaan päädytty vahingossa. Paikoin piilokameramainen kerronta vahvistaa katsojan asemaa tirkistelijänä, joka on kuin sattumalta päässyt katsomaan, mitä kulissien takana tapahtuu. Vaikutelmaa voimistetaan viheltelevällä ääniraidalla: en minä tässä mitään, kunhan vain katselen.
Dokumentin maalailemat näkyvät ovat tunnistettavia, mutta kokonaisuus ei perustele itseään riittävän hyvin. Omalla nimellä ja naamallaan esiintyvät henkilöt edustavat lopulta vain amatöörimäisyyttä, jolle naureskeleminen on laiskaa itsensä pönkittämistä.
Lisämateriaalina löytyy elokuvan ulkopuolelle jääneitä otoksia manageri Lari Kankaasta, valmentaja Tomi Kamisesta sekä ulkomaalaisista pelaajista. Materiaali tarjoaa käytännössä “lisää sitä samaa”. Näiden lisäksi levyltä löytyvät myös pakolliset trailerit ja teaserit.
Teksti: © 2010 Rauli Karjalainen
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA