Läpi 80-luvun Eddie Murphy oli yksi maailman suurimmista koomikoista. Ansiolistalta löytyy hittejä niin paljon, että niiden luetteleminen käy työstä, mm. 48 tuntia (1982), Vaihtokaupat (1983) Beverly Hills Kyttä 1-3 (1984-94), Prinssille morsian (1988), Toiset 48 tuntia (1990) – listaa voisi jatkaa monella nimellä. Tämän lisäksi Murphy niitti mainetta taitavana stand up-koomikkona, ja kuului suositun Saturday Night Liven vakiokaartiin.

90-luvulla ja viimeistään tällä vuosituhannella Murphyn ura on ollut pääsääntöisesti jyrkkää alamäkeä, vaikka lippuluukulla on hetkittäin tullut menestystäkin, lähinnä Shrek- ja Pähkähullu professori-elokuvien myötä. Yksi Oscar-ehdokkuuskin Murphylle arvottiin elokuvasta Dreamgirls.

Tästä huolimatta Murphy on viimeisen 15 vuoden ajan tehnyt lähes pelkästään ala-arvoista roskaa, kuten Brooklynin vampyyri (1993), Eläintohtori (1998) ja Norbit (2007). Tätäkin listaa voisi jatkaa monella nimellä.

Tälle pitkälle onnettomien tekeleiden listalle joutuu myös Myrphyn uusin sci-fi-komedia Tähtivieras Dave, joka ei ole kovin ”sci-fi”, eikä kovin hauskakaan.

Eddie Murphy esittää ihmisen näköistä avaruusalusta, jota ohjaa peukalon kokoiset ulkoavaruuden oliot. He ovat saapuneet maahan ryöväämään ihmiskunnan vesivarat. Tämä avaruusalus ”Dave” on kyllä prikulleen oikean ihmisen näköinen, mutta sosiaaliset taidot ja maan yhteiskuntaoppi ovat valitettavasti jääneet opiskelematta, niinpä Dave ja häntä ohjaavat avaruusoliot joutuvat välittömästi toinen toistaan kiperämpiin tilanteisiin.

Onneksi tätä ylivoimaista kulttuurishokkia ovat helpottamassa kaunis ja lempeä Gina (Elizabeth Banks) ja hänen nuori poikansa Josh (Austyn Lind Myers), joihin Dave tutustuu vahingossa. Näiden kahden avulla Davea ohjaavat avaruusoliot alkavat ymmärtää ihmisiä paremmin ja huomaavat, etteivät maan olennot ole lainkaan hullumpaa väkeä.

Selkeästi nuoremmalle väelle suunnattu Tähtivieras Dave tuntuu kovin tutulta ”kala kuivalla maalla” -tyyppiseltä tilannekomiikan varaan rakennetulta hömpältä. Nauruja yritetään repiä siitä, kun Dave ei ymmärrä kätellä ihmisiä, on hukassa liikenteen keskellä, juo ketsuppia, käy vaateostoksilla ja sen sellaisella. Lopulta vitsailusta luovutaan kokonaan ja keskitytään siirappiseen perhedraamaan, jossa pahat häviävät ja autuaat perivät maan.

Kuten aina, komedialle saattaa antaa anteeksi oikeastaan kaiken, jos se onnistuu naurattamaan yleisöään – naurujen varaanhan komedia on rakennettava. Tähtivieras Dave ei onnistu yleisön naurattamisessa, siispä se ei saa mitään myöskään anteeksi.

Jos elokuvasta jotain hyvää haluaa väkisin etsiä, niin voisi sanoa, että mukana on Eddie Murphy-elokuvaksi yllättävän vähän alapäähuumoria ja imelyydestään huolimatta melkein kaikki elokuvan ihmishahmot ovat hyväntahtoisia hönttejä, joiden avulla tuodaan esille ihmisyyden kauniimpia puolia. Ajatus itsessään on kaunis, mutta se ei riitä pelastamaan muuten niin haukotuttavaa elokuvaa.

Teksti © 2008 Antti Honkala

DVD: FS-Filmin DVD-julkaisu on sieltä laadukkaammasta päästä. DD 5.1 ääniraita on perushyvä, samoin 1.85:1 anamorfinen laajakuva.

Lisämateriaaleihin on panostettu keskimääräistä enemmän. Mukana on suuri määrä kattavia dokumentteja: Making of -dokumentti (23 min.) ja Confessions of the Crew (8 min.), jossa näyttelijät kertovat hahmoistaan. Mukana on myös kolme mielenkiintoista Fox Movie Channelin featurettea: ohjaaja Brian Robbins elokuva-opiskelijoiden haastateltavana (29 min.), Making of a Scene (10 min.) ja lyhyt katsaus elokuvan ensi-iltaan (5 min.).

Levyltä löytyy myös lyhyt gag-reel, neljä poistettua kohtausta ja vaihtoehtoinen loppukohtaus.

Teksti © 2008 Antti Honkala