Sydämen kuiskaus

Ohjaus Yoshifumi Kondo
Näyttelijät Youko Honna, Kazuo Takahashi, Takashi Tachibana, Shigeru Muroi, Keiju Kobayashi
Maa Japani
Pituus 111 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 1995 Tokuma Shoten, Nippon Television Network Corporation, Hakuhodo, Mimi wo Sumaseba Production Committee, Studio Ghibli

Etsi CDONista

• Kuva 4
• Ääni 3
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p2-5">2</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Studio Ghiblin kultakauden teos, vain yhden teoksen studiolle ennen kuolemaansa ohjaamaan ehtineen Yoshifumi Kondon Sydämen Kuiskaus (1995), on monella tapaa mielenkiintoinen japanilaisanimaatio. Tyylillisesti ja juoneltaan se tuntuu sijoittuvan Ghiblin kahden mestarin, Hayao Miyazakin ja Isao Takahatan välille.

Siinä missä Miyazaki suosii fantastisia maailmoja ja tarinoita, on Takahatalle ominaista pyrkimys realismiin, jopa neorealismiin Tulikärpästen haudassa. Vielä siinä minne tämä kaksikko katsoo on ero, Takahata mielellään taaksepäin, usein nostalgisesti menneisyyden Japaniin kuten teoksessaan Memories of Teardrops, Myazaki puolestaan vaihtoehtoisiin todellisuuksiin, jotka aukeavat modernista omastamme tai ovat täysin siitä itsenäisiä.

Sydämen kuiskauksen tarina on melko konventionaalinen kertomus runotytöstä ja pojasta, mutta siihen on kiedottu arjesta esiin nousevia, taianomaisia hämmästyksen ja ilon hetkiä. Siinä nuori Shizuku, innokas lukija, löytää kirjaston lainauskorttien merkinnöistä kaikki samat kirjat lukeneen tuntemattoman unelmien prinssin, tapaa ärsyttävän ylimielisen pyöräilevän Seiji-pojan ja saapuu seuraamalla erästä kissaa metrosta laitakaupungin kumpareille maagiselta vaikuttavaan antiikki- ja soitinkorjaamoon. Ajan myötä juonet punoutuvat yhteen.

Antiikkikaupan pöydällä seisoo kujeilevan oloinen kissapatsas, meripihkasilmäinen Paroni Humbert Von Jikkingen, jota ei epäilyttävästi elokuvan alussa nähdä samaan aikaan kuin kissaa, joka matkusti metrossa.

On kuuma kesä ja koekausi on lähestymässä Shizukun koulussa. Shizukun intohimo kirjojen ohella on laulujen sanoittaminen. Kuulemme tutun country-sävelmän ”Take Me Home, Country Roads” heti elokuvan alkujaksossa, myöhemmin Shizukun uusilla käännössanoilla tarinan tyttöjen laulamana. Liikuttavassa kohtauksessa elokuvan musikaalinen johtolanka toistuu vielä pojan kanssa viulu ja laulu -duettona ja lopulta yhdessä mukaan liittyvien soitinkorjaajaisoisän ja hänen muusikkoystäviensä kera, sydäntälämmittävän yhteisöllisyyden osoituksessa.

Piirrostyyli on valittu tarkasti kuvastamaan maagisen realismin tematiikkaa. Ghiblin tuotannoissakin edukseen erottuvat vesiväritaustat ovat toisinaan hyvin realistisia, mutta valittuina hetkinä ne hehkuvat kauniisti, kuvastaen päivänajan muutoksia ja auringon valon viimeisiä säteitä vihreän laaksomaisen kaupungin puiden lehdillä. Nostalgiset kesäaamujen, kuumien keskipäivien ja viileiden iltojen värit, joissa taivaan sininen ja puiden vihreä korostuvat, ovat kuin kollektiivisen onnellisen lapsuuden kirjasta. Päivällä kirkas aurinko täplittää asfalttia, saaden senkin näyttämään ystävälliseltä.

Myös sisätiloihin on saatu luotua kirjojen värikkäiden kansien lupaamien mielikuvitusmatkojen mystistä kiehtovuutta. Shizukun kirjastotyöläisen isän kirjat ovat valtavissa pinoissa ympäri perheen kotia, luoden järjestelmällisessä epäjärjestyksessään turvallisuuden vaikutelman.

Tyylitelty realismi on yksityiskohdiltaan niin rikasta, että katsoja saa vaikutelman katsovansa jonkun lapsuudenmuistoja; pöytäliinan kuviointi, liikennemerkkien symbolit, polkupyörän pinnat, sateen peittämät kadut ja pilvinen taivas sateen jälkeen on kaikki maalattu suurella rakkaudella ja jokainen otos harkittu tunnelman kannalta.

Huomattavasti, muttei häiritsevästi, säätilat ja valitut näkymät sisätiloista palvelevat juonenkuljetuksen tunnetiloja. Sade on muutoksen merkki, kaihoinen ilta-aurinko peilaa merkityksellisen kokemuksen sisäistä voimaa. Henkilöhahmojen animointi on taustoja yksinkertaisempaa, hahmokalvojen peruselementti on pehmeä katkeileva ääriviiva, mutta niin liikkuessaan kuin paikallaankin ne istuvat hienosti maalauksellisiin taustoihin, osin myös tarkasti valitun vaatteiden murretun väripaletin ja kauniisti sävystä toiseen liukuvien valaistustehosteiden ja heijastusten vuoksi.

Keskeinen loppua kohden esiin nouseva teema, on luovuuden kehittämisen tärkeys. Löytääkseen paikkansa maailmassa, Shizukun on kehitettävä vahvuuksiaan, koeteltava itseään kirjoittamisen ja mielikuvituksen maailmassa. Tätä urheaa yritystä on nostettu kuvastamaan fantasiajakso, jonka rönsyilevän kirjava planetoidien ja impressionistiseen tyyliin maalattujen jykevien pilvien maailma muodostaa vastaparin elokuvan realistisille jaksoille. Maalaus- ja piirrosjälki on lähellä Miyazakin fantastisia todellisuuksia. Lyhyt kohtaus sulautuu takaisin elokuvan johtavaan tyyliteltyyn realismiin rauhallisessa tilttauksessa, Shizukun juostessa portaita kirjastolle. Itseluottamusta on nähdä maailma omalla tavallaan.

Shizukun puurtaessa kirjaansa, jonka pääosassa on onnettoman rakkauden kokenut Paroni, rakkauden menettäneen soitinmestarin intuitiivinen alter ego, siirtyy kerronta toistuvasti maalauksellisiin uni- ja fantasiajaksoihin. Yhdessä öljyvärimaalausta muistuttavassa unessa Shizukun on löydettävä luolasta pimeyden keskellä sädehtivä luovuuden emeraldi, joka muuttuu hänen käsissään kuolleeksi linnunpoikaseksi.

Toisessa välkkyvien satumaisten kauppakujien maailmassa Paronin kohtaloa selvitellään kohtauksessa, joka iskee silmää Miyazakin varhaisemmalle teokselle Laputa – Linna Taivaalla. Kolmannessa, tällä kertaa rakenteellisesti tyylikkäässä ratkaisussa, soitinmestarin unessa, joka paljastaa hänen surullisen menetetyn rakkautensa, on käytetty hohtavaa seepiasävyistä lyijykynätaustaa; nämä ovat vanhan sepän hiipuvan nuotion loimun ja vanhojen valokuvien väreissä hehkuvia katkeransuloisia menetettyjä unelmia. Unet kytkevät elokuvan kaksi romanssia, menetetyn ja luvatun yhteen, nostaen tarinan vertauskuvallisuuden korkeammalle tasolle.

Upeaan, samalla nostalgiseen ja toiveikkaaseen auringonnousuun kaupungin yllä päättyvä Sydämen kuiskaus onnistuu punomaan yhteen tarinan ja animaation muodon, ollen eräs Ghibli-studion suurista animaatioklassikoista.

DVD: Pan Visionin julkaisun anamorfinen 1.85:1 laajakuva on hieman kohiseva ja pehmeä ja se jättää elokuvan laidoille kapeat mustat palkit. Dolby Digital 2.0 ääni ei joudu elokuvan ääniraidan huomioon ottaen koetukselle, sillä se on musiikki- ja puhekeskeinen. Pientä taustakohinaa voi välillä kuulla.

Lisämateriaaleina on läpisävelletty viisiminuuttinen joka esittelee elokuvan maalaustaiteellista konseptitaidetta dynaamisesti, mutta ilman taustoittavaa kertojaa; kaikki elokuvan trailerit; konseptiesittelyn tyyliin toteutettu elokuvan materiaalista koostettu viisiminuuttinen promootiopätkä ja vielä trailerit 11 muusta Ghibli-elokuvasta.

Teksti © 2009 Aleksi Salonen