Susi

Ohjaus Daniel Alfredson
Näyttelijät Peter Stormare, Robin Lundberg, Rolf Degerlund, Svante Martin, Marie Delleskog, Inga Sarri
Maa Ruotsi / Norja / Suomi
Pituus 95 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2008 Filmpool Nord, La Paloma Films, Lumifilm Oy, Migma Film AB, Nordisk Film- & TV-Fond, Norsk Rikskringkasting, Sonet Film AB, Speranza Films A/S, Sveriges Television ja YLE

Hanki omaksi

• Kuva 4
• Ääni 3
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p00-5">00</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Ei ole sellaista aihetta mistä ei elokuvaa aikaiseksi saisi. Tarinan perustaksi kelpaa hyvinkin Ruotsissa elelevät sudet, joiden populaatio on jopa huomattavasti pienempi kuin meillä Suomessa. Siksi tämä ovela petoeläin onkin lailla suojeltu: hukkien tappamisesta on läntisessä naapurissamme erittäin kovat seuraamukset. Virkavalta ottaa susiasiat enemmän kuin tosissaan.

Tämän saa huomata myös elokuvamme päähenkilö, saamelaistaustainen poromies Klemens (Peter Stormare: Fargo), jota elämä on kohdellut kaltoin. Vaimokin lähti ja jätti jälkeensä elatusmaksujen ahdistavan vuoren. Kaiken muun lisäksi sukulaisia kismittää ystävyyssuhde sisarenpoika Nejlaan, joka ihailee alkeellista elämäntapaa liiankin kanssa. Kaikesta epäonnesta huolimatta lohtua on löytynyt Ruotsin ja Norjan rajamailta, tunturimaisemien helmasta.

Eräänä yönä harmaita pilviä kerääntyy poromiehen ylle entisestään kun lähistöllä hiippaileva yli-innokas susi harventaa porotokkaa. Klemens lähtee suden perään yhdessä Nejlan (Robin Lundberg) kanssa. Puntarin toisessa kupissa on Klemensin ja porot omistavan Nejlan elinkeino, ja toisessa virkavalta säädöksineen. Saako suden tappaa jos se uhkaa ihmisen olemassaoloa viemällä elannon? Klemens ratkaisee ongelman tarttumalla kivääriinsä, mutta sitten susijahti saa yllättävän käänteen. Tapahtuma käynnistää myös mittavat poliisitutkimukset.

Susi on Daniel Alfredsonin (ei jääkiekkoilija Alfredsson) tunteisiin vetoava yritys tehdä koko perheen luonnonläheistä draamaa. Yritys siksi, että idea ihmisen ja suden (tai villieläimen ylipäätään) välisistä yhteenotoista on jo käytetty kerran jos toisenkin, kysykää vaikka suomalaiselta eläinaiheisiin elokuviin erikoistuneelta ohjaaja Raimo O. Niemeltä (mm. Suden arvoitus ja Poika ja ilves). Jos tälle ei laske painoarvoa, niin siltikin Suden juoni on aivan liian heiveröinen kantamaan kokopitkää elokuvaa. Näillä aineksilla siitä olisi hädin tuskin dokumentiksikaan. En ole ikärasisti, mutta kaikkein paras veto ei ollut perustaa elokuvaa 75 vuotiaan Ruotsin Akatemian jäsenen, Kerstin Ekmanin, tekstiin. Tarinasta käy selväksi, että nyt liikutaan todella verkkaisesti heikoilla hangilla.

Suden parasta antia ovat, tiiviin tunnelman puuttuessa, eläinten kanssa tehdyt kohtaukset, varsinkin kun kaikki tiedämme kuinka vaikeaa on saada luontokappale yhteistyöhön. Alfredson ja eläintenkouluttaja Lars-Erik Westerlund ovatkin tehneet tällä sektorilla erittäin hyvää jälkeä. Toinen ilonaihe on pitkän päivätyön Hollywoodissa tehnyt ruotsalainen, itsekin pohjoisen maalaismaisemissa varttunut Peter Stormare, joka tuo produktioon aimo annoksen uskottavuutta. Stormare hoitaa ruutunsa kiitettävästi, ammattimiehen varmuudella. Sivuroolissa nähdään myös suomalainen luottonäyttelijä Svante Martin (8 päivää ensi-iltaan), joka esittää Östersundista tunturien juurelle karauttavaa rikospoliisia, joka ei totisesti erottele sutta ihmisestä.

Susi viestittää meille paljon tärkeää: kunnioita lakeja, pidä perheestä huolta, arvosta luontoa ja luontokappaleita ja kaiken tämän keskellä muista katsoa avoimin mielin tulevaisuuteen. Samalla Susi kuvailee vapaan elämäntavan ja modernien lakien välistä ristiriitaa. Sanoman ja kannanotot olisi voinut esittää pontevamminkin, sillä näillä eväillä Susi tuppaa enemmänkin tylsistyttämään kuin viehättämään. Perhe-elokuvana (K-7) se tuskin naulitsee lapsia penkkiin ja aikuisetkin ehtivät vaihtamaan asentoa monta tuskaista kertaa. Pörröisiä eläimiä on toki mukava katsella, mutta ilman tämän suurempaa sisältöä homma ei ota tuulta alleen. Susi ei myöskään ole tekniseltä toteutukselta sitä, mitä olemme tottuneet ruotsalaisvetoiselta tuotannnolta odottamaan. Ongelmia on vähän jokaisella osa-alueella. Niin paljon kuin olisinkin Sudesta halunnut pitää…

DVD: Walt Disney Studios Home Entertainmentin julkaisu esitetään kuvauhteessa 2.35:1. Kuvassa ei ole isompaa moitittavaa, mutta värit olisivat kaivanneet pientä hienosäätöä. Yksityiskohtiin olisi myös kaivannut enemmän terävyyttä.

Ääniraita on auttamattoman vanhentunut Dolby Digital 2.0. joskin puolustukseksi pitää todeta, että luonnon kirkkaat äänet ja Adam Nordénin luomoava musiikki toistuvat kotiteattereista upeasti. Etenkin matalat äänet ovat kohdillaan.

Levyllä ei ole lainkaan lisämateriaalia.

Teksti © 2009 Lasse Lepola