Sunshine Cleaning

Ohjaus Christine Jeffs
Näyttelijät Amy Adams, Emily Blunt, Alan Arkin, Jason Spevack, Steve Zahn, Clifton Collins Jr.
Maa Yhdysvallat
Pituus 98 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2008 Back Lot Pictures, Big Beach Films, Clean Sweep Productions

Etsi CDONista

• Kuva 4
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p1-5">1</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Rikospaikkojen siivoaminen on ollut laboratoriopoliisiproseduraalien jälkijunassa viime aikoina esillä populaarikulttuurissa, joten oli kai vain ajan kysymys, kunnes joku rakentaisi sen ympärille ihmisläheisen draamakomedian. Ohjaaja Christine Jeffsin realisimin liepeillä liikkuva elokuva kertoo kahdesta sisaruksesta, joista yksi on tunnollisempi siivoojan töitä tekevä yksinhuoltaja Rose (Amy Adams) ja toinen identiteettiään etsivä harhailija Norah (Emily Blunt).

8-vuotiaan pojan (Jason Spevack) vaikeudet koulussa toimivat katalyyttina rikospaikkasiivousyrityksen perustamiselle, johon Rose houkuttelee mukaan siskonsa. Poika pitäisi tuottoisalla työllä saada parempaan kouluun. Siskokset etsivät itseään parisuhteiden ja arjen haasteiden maisemissa, taustalla varjoaan heittää äidin itsemurha, joka tapahtui jo heidän ollessaan pieniä. Välillä seuraillaan myös pojan ja leski-isoisän (Alan Arkin) suhdetta.

Elokuva on siis melko turvallista indieosastoa, jonka onnistuminen lepää näyttelijöiden ja käsikirjoituksen (Megan Holley) draaman vahvuuden varassa. Sunshine Cleaning on mise-en-sceneä myöten ammattitaitoista proosakerrontaa, josta mikään ei juuri pistä esille väärällä tavalla ja joka onnistuu hetkittäin vakuuttamaan vilpittömällä tunnelmalla. Klassista kolmen näytöksen kaavaa on muunnettu sen verran, että vastoinkäyminen ja loppuratkaisu ovat vähän kuin yksi ja sama loppunäytös.

Ei Sunshine Cleaning jätä kylmäksikään, mutta ehkä turhan pitkään vältelllään kunnon melodraamaa realistisuuden ja toisaalta indiekepeyden tavoittelussa. Monen keskiön tarinassa ei ole riittävästi jännitteitä ennen loppuvaiheita. Riittävyydestä voi toki kiistellä, sillä siinä mitä elokuva tekee, se onnistuu ennimmäkseen hyvin. Kuolema on elokuvan kelluva teema, mutta siitä ei saada sanottua arkisia viisauksia enempää.

Olennaisia vahvuuksia ovat alemman keskiluokan vaikeuksien näkökulma ja naispääosahahmot, jotka eivät näyttelijöidensä ansiosta taivu stereotyypeiksi. Koko keskeisen nelikon näyttely on onnistunutta, Amy Adams on erityisen vakuuttava itsestään epävarmana pärjääjänä, Alan Arkin on jälleen kerran kohtauksissaan hauska ja jämäkkä, mutta inhimillinen. Kun hänen luotettava isoisänsä näyttää henkisen rakoilun merkkejä, on kohtaus elokuvan vahvimpia. Vika on pikemmin käsikirjoituksessa, mutta lopussa kyynelillä näytellään liikaa ja hitusen päälleliimatun oloisesti.

Värimaailmaltaan tummanpuhuvan kuvamateriaalin leikkaus on makuuni edelleen hieman hätäistä, eikä selvästi laadukkaasta kuvauksesta oteta riittävästi irti. Ei pieni myönnytys pohdiskelevan kuvan suuntaan olisi tässäkään yhteydessä turhaa muodonpalvomista.

DVD: FS Filmin levyllä on kymmenen elokuvasta kaiketi hyvällä syyllä poistettua kohtausta. Anamorfinen 2.40:1 -laajakuvassa on paljon tunnelmallista filmin rakeisuutta, välillä värimaailmaltaan hieman himmeässä kuvassa on havaittavissa varjoja (astigmaattisuutta). 5.1 Dolby Digital ei joudu juuri koetukselle, kyseessä kun on puhe-elokuva, mutta se ajaa asiansa.

Teksti: © 2009 Aleksi Salonen