Klassikon uusintaversio ei vakuuta hengettömällä kopioimisellaan, mutta tekee Kate Bosworthista tähden.
Ohjaaja-käsikirjoittaja Rod Lurie on ajoittanut uusintaversionsa legendaarisen Sam Peckinpahin ultraväkivaltaisesta klassikosta Olkikoirat (1971) korreloimaan alkuperäisteoksen 40-vuotisjuhlapäivän kanssa. Nykypäivään saatettu Straw Dogs – Olkikoirat (2011) on kuitenkin vain valjun kädenlämpöinen toisinto raadollisesta esikuvastaan, joka tosin sekin jakoi mielipiteitä.
Varsinaisesta kunnianosoituksesta alkuperäismateriaalille on kuitenkin vaikea puhua, sillä Lurien versio siirtää tapahtumat karulta englantilaismaaseudulta kuumankosteaan periamerikkalaiseen pikkukylään. Samalla ajassa on hypätty nykyaikaan, mistä kielii paikoin räikeäkin tuotesijoittelu.
Päivitetyssä näkemyksessä protagonisti David Sumner (James Marsden) on matemaatikon sijaan menestyksekäs käsikirjoittaja, joka muuttaa viileän trendikkäästä Los Angelesista vaimonsa Amyn (Kate Bosworth) kotikonnuille takapajuiseen pikkukylään. Merkkivaatteineen ja hienoine autoineen täysin erilaiseen elämänmenoon tottunut David nähdään uudessa ympäristössä ylimielisenä juppina, ja jopa suoranaisena uhkana paikkakunnan yksinkertaiselle järjestykselle.
Kylän vihamielisen tervetulokomitean yllyttäjäksi erottuu nopeasti entinen jalkapallosankari Charlie (Alexander Skarsgård), jonka yhteinen historia Amyn kanssa saa Davidin varuilleen. Uuden tulokkaan härnäys ottaa kuitenkin yllättäen vaarallisen käänteen, ja Sumnerit jäävät lopulta puolustamaan ulkopuolisilta hyökkääjiltä niin kotiaan kuin avioliittoaankin.
Pintapuolista amerikkalaistamista lukuun ottamatta Lurien Straw Dogs – Olkikoirat on varsin uskollinen edeltäjälleen. Vanhasta elokuvasta tutut avainkohtaukset ovat pysyneet paikoillaan, eikä suorasukaisessa väkivallan kuvaamisessa ujostella. Peckinpahin elokuvan uhkaavan painostava tunnelma ei kuitenkaan välity suoranaisen kopioinnin kautta. Se, mikä teki alkuperäisestä Olkikoirista niin tenhoavan ja puhuttelevan vielä vuosikymmenien jälkeenkin, ei ole siirtynyt uuden sukupolven tekijäryhmän mukana valmiiseen tuotteeseen asti.
Esikuviensa maneereja vimmaisesti kopioivilla näyttelijöilläkin on, varsin odotetusti, täytettävänään aivan liian suuret saappaat. Jos väkivaltaa elokuvissaan yleensä karttava Dustin Hoffman vaikutti epäsovinnaiselta valinnalta neuroottisen antisankarin rooliin, on romanttisten komedioiden keikari James Marsden täysin väärässä paikassa. Marsdenin puiseva ilmaisu jää valovuosien päähän Hoffmanin vaivattomasta karismasta.
Pahansuovalla True Blood –hahmollaan Hollywoodin hurmannut Euroopan vientituote Alexander Skarsgård nousee kylmänä pahiksena fotogeenisemmäksi hahmoksi kuin Marsdenin veltosti tulkitsema pääosa. Todellinen yllättäjä on kuitenkin Susan Georgen mallikelpoinen manttelinperijä Kate Bosworth, jonka valinta elokuvan rankkaan naispääosaan ehti herättää Straw Dogs –faneissa suurta hämmennystä.
Teksti: © 2012 Kreeta Korhola
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA