Skavabölen pojat

Ohjaus Zaida Bergroth
Näyttelijät Lauri Tilkanen, Iiro Panula, Leea Klemola, Martti Suosalo, Ilmari Järvenpää, Onni Tommila, Elina Knihtilä, Tommi Korpela, Sulevi Peltola, Henriikka Salo, Eila Roine
Maa Suomi / Saksa
Pituus 126 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2009 FS Film, Juonifilmi, NiKo Film, YLE ja ZDF/Arte

Hanki omaksi

• Kuva 4
• Ääni 3
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p4-5">4</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Viihteen moniosaajan Antti Raivion intensiiviseen näytelmään perustuva Zaida Bergrothin debyyttiohjaus Skavabölen pojat pureutuu suomalaiseen perheidylliin. Se on samalla kertaa koskettava, lämmin ja todenmukainen kertomus perheen hajoamisesta. Lisää särmää on saatu sijoittamalla tapahtumat 1970- ja 1980-luvuille. Suomi-draama ei ole koskaan tuntunut näin hyvältä.

Elinkeinohallituksen johtajistoon kuuluvan Pekka Kallion (Martti Suosalo) perhe muuttaa Lasse Virenin olympiajuoksupäivänä Kauniaisiin. Elämä hymyilee. Äiti Pirjo (Leea Klemola) kaitsee perhettään persoonallisella otteellaan ja lapset, 9-vuotias Rupert (Ilmari Järvenpää) ja 6-vuotias Evert (Onni Tommila) herättävät energisyydellään mielenkiintoa ja kauhua naapurustossa. Kaikki on kuitenkin vain kulissia: Pekka hyppää vieraissa ja karu totuus paljastuu Pirjolle vasta lastensa välityksellä. Mikään ei enää palaa entiselleen. Lapset eivät jää seuraamaan äitinsä luhistumista, vaan vannovat verivalan: ”Valehdella ei saa, eikä kuolla ennen toista, muuten joutuu maksamaan miljoonan tai enemmän koko elämänsä ajan.”

Vala joutuu todelliselle koetukselle kun perhettä ravistelee avioero: Pekka muuttaa uuden naisystävänsä (Henriikka Salo) kanssa yhteen ja saa oikeudelta poikien huoltajuuden. Kauniainen vaihtuu Skavabölen, eli Tuusulan taajamamaisemiin. Samaan aikaan Pirjo yrittää sinnitellä ystäväpariskuntansa (Elina Knihtilä ja Tommi Korpela) avustuksella. Tarina kulkee kuitenkin kohti vääjäämätöntä tragediaa, joka koettelee veljesten verivalan pitävyyttä kaikella voimallaan. Vuosikymmen myöhemmin Rupert selvittää mitä viattomina kesäpäivinä oikein tapahtui.

Skavabölen pojat on fantastinen käännös teatterilavalta valkokankaalle. Tästä on paljolti kiittäminen loistavaa käsikirjoittajaa, Jan Forsströmiä (mm. Muukalainen) joka on yhdessä ohjaaja Bergrothin kanssa kehittänyt monisäikeisen, eri aikatasoilla sujuvasti matkaavan draaman. Onnistunutta käsikirjoitusta ei voi millään muotoa hehkuttaa liikaa. Vaikka Suomi-draaman peruspaheelta, kalsarikänneiltä ei tälläkään kertaa vältytä, on käsikirjoitus oivaltavaa ja muistoja herättävää. Skavabölen tarina osuu ja uppoaa, etenkin meihin, jotka olemme kasvaneet 1970-80 luvuilla. Itse pystyin samaistumaan elokuvan yksityiskohtiin täysin: Kiss kiss –karkit, länkkärileikit, aikakautensa radiohitit, ruskeat svetarit ja puupaneloidut huoneistot henkivät muistoja. Katsojaa pommitetaan ahaa-elämyksillä täydeltä laidalta. Lavastus on pikkutarkkaa eikä virheitä löydy hakemallakaan. Bergrothin luottokuvaajan, Anu Keräsen, kameratyöskentely on myös kansainväliset raamit täyttävää. Lisäpisteitä täytyy antaa värien rohkeasta käytöstä. Värimaailma on käsinkosketeltavan lämmin, “70-lukumainen”. Bergrothin apuna ollut kokenut tanskalainen Nils Pagh Andersen on viimeistellyt paketin sujuvalla editoinnillaan, eikä tarinankerronta kompastu aikatasojen välillä sinkoilemiseen missään vaiheessa.

Suitsutan Skavabölen poikia vielä hetken lisääkin. Lapsia näyttelevät Ilmari Järvenpää ja Onni Tommila ovat todellisia löytöjä. Olenkin tähän päivään asti ihmetellyt suomalaisten lapsinäyttelijöiden huonoa tasoa, mutta en tee sitä enää. Kaksikosta Järvenpää suorastaan rakastaa esiintymistä. Myös Tommila saa useissa kohtauksissa hymyn huulille. Aikuis-Rupertia esittävä, niinikään uusi tuttavuus Lauri Tilkanen tekee hänkin vahvan tulkinnan. Martti Suosalon rooli on puolestaan kaksijakoinen: parhaimmillaan hän on yhteisissä kohtauksissa lasten kanssa, mutta haparoi roolihahmonsa tarttuessa viskipulloon. Äiti Leea Klemola ei onnistu aivan nappiin ja yleensä mainiot Elina Knihtilä sekä Tommi Korpela jäävät yhtä kohtausta lukuun ottamatta taka-alalle.

Skavabölen pojat on karmaisevasta nimivalinnastaan huolimatta lähes täydellinen elokuva, joskin aavistuksen ylipitkä. Zaida Bergrothin esikoisohjaus on kiistatta vuoden paras kotimainen. Miljoonabudjetteja polttavien ohjaajakollegoiden soisi ottavan tästä raikkaasta kertomuksesta sitä kuuluisaa tekemisen mallia. Skavabölen pojat on myös hyvää lääkettä kaikille heille, jotka vielä jaksavat suolata kotimaista elokuvaa. Jos katsot tänä vuonna edes yhden kotimaisen, niin olkoot se ilomielin Skavabölen pojat.

Teksti: © 2009 Lasse Lepola

DVD: FS Filmin julkaisun 5.1 Dolby Digitalin äänitasojen vaihtelu on liiallista, kovilla voimakkuuksilla ääni särähtelee. Anamorfinen 2.35:1 -täyslaajakuva on hieman alle keskitason, pehmeä ja kohiseva, värit toistuvat kuitenkin hienosti.

Kiitettävän kattava lisämateriaali sisältää ohjaajan, käsikirjoittajan ja kuvaajan yhteisen kommenttiraidan sekä 45-minuuttisen prosessikuvauksen, joka on moninkerroin tavallista kiinnostavampi, koska se on kuvauksista käsivaralla kuvattua “raakamateriaalia”, joka on leikattu DVD:tä varten. Luvassa ei siis lainkaan markkinamiesten humpuukia, vaan elokuvasta ja elokuvanteosta kiinnostuneille sopivaa kulissientakaista toimintaa. Levyllä myös Bergrothin selostamia poistettuja kohtauksia (11 min.) ja elokuvan trailerit.

DVD-teksti: © 2010 Aleksi Salonen