Tarkka historian kuvaus kertoo salaliitosta presidentti Lincolnin murhan takana.
Robert Redfordin uusin ohjaustyö Salaliittolainen – Abraham Lincolnin murha (2010) on vaikuttavan tähtinimikavalkadin voimin kerrottu, historiallisesti erittäin totuudenmukainen ja pikkutarkka syväluotaus yhteen Yhdysvaltojen historian käännekohdista. Pääosan voimakkaana periaatteiden miehenä nähdään ihailtavan amerikkalaisaksentin vetävä skotti James McAvoy. Muissa osissa muun muassa hiljaiselosta uransa uuteen uskoon luovinut Robin Wright, Alexis Bledel, Tom Wilkinson, Evan Rachel Wood sekä Justin Long.
Pitkästä suomenkielisesta liikanimestään huolimatta elokuva ei viipyile itse murhayön tapahtumissa, vaan kiintopisteeksi nousee valtion kahtia jakanut kiistanalainen oikeudenkäynti veritekoon johtaneista vaiheista ja kapinallisista juonittelijoista sen takana.
Sisällissodassa taistellut, siviilielämässä takaisin asianajajan ammattinsa ja kauniin morsianehdokkaansa Sarah Westonin (Bledel) luokse palannut Frederick Aiken (McAvoy) alkaa vastahakoisesti hoitaa tapauksen ainoan naisepäillyn, rakastetun presidentin menetystä surevan kansan silmissä yleisesti syyllisenä pidetyn Mary Surrattin (Wright) juttua hallituksen heitellessä kapuloita puolustuksen rattaisiin.
Itsekin skeptisesti naisen polveileviin puheisiin suhtautuva Aiken huomaa kuitenkin joutuvansa asettumaan enemmistöä vastaan. Tapahtumien kulkuun syvemmälle sukellettaessa alkaakin paljastua hätkähdyttäviä tosiasioita, joita sokeasti Surrattiin syyttävällä sormella osoittava valtiovalta on ahkerasti yrittänyt haudata.
Redfordin parituntisessa eepoksessa intohimoa ja mukaansatempaavuutta ensisijaisemmalta tuntuu amerikkalaiseen psyykeeseen vaikuttavan historiallisen mielenmaiseman mahdollisimman taidokas ja patrioottinen rekonstruktio. Näyttelijöille onkin luotu komeat puitteet niin miljöön kuin tarinankerronnankin puolesta, mutta sama huolellisuus ehkä estää tuoreen tulokulman ottamista elokuvan suuremmillekin yleisöille aukenevaan oikeussalidraamapuoleen. Viedäkseen katsojan lähemmäksi autenttista 1800-luvun tunnelmaa jopa elokuvan värimaailma liikkuu kauttaaltaan kynttilän valoa muistuttavalla ruskean ja harmaan, lähestulkoon seepiasävyisellä pimeän samealla paletilla.
Hieman riskittömältä kalskahtavasta tunnelmasta kuitenkin hyötyvät näyttelijiät. Hyvin öljytyn tuotantokoneiston sykkivän sydämen muodostavat McAvoyn ja Wrightin hiljaisen koskettavat yhteiskohtaukset.
Teksti: © 2012 Kreeta Korhola
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA