RocknRolla

Ohjaus Guy Ritchie
Näyttelijät Gerard Butler, Idris Elba, Thandie Newton, Tom Wilkinson
Maa Iso-Britannia
Pituus 109 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2008 Warner Bros. Pictures, Dark Castle Entertainment, Toff Guy Films ja Studio Canal

Etsi CDONista

• Kuva 4
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p2-5">2</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Pop-jumalatar Madonnasta syksyllä eronnut Guy Ritchie nousi kertaheitolla nuorten lupaavien ohjaajien kermaan vuoden 1998 hillittömällä esikoisohjauksellaan Puuta, heinää ja muutama vesiperä. Lontoon alamaailmaan sijoittunut rikoskomedia oli enne ohjaajan valitsemasta suunnasta, ja sitä seurasivat 2000-luvulla Snatch, Revolver ja nyt RocknRolla.

Uusimmassaan Ritchie on kiitettävästi onnistunut päivittämään gangsteritarinaansa nykypäivän Lontooseen. Kaupunki ei enää ole nuhjuinen pikkukriminaalien temmellyskenttä, vaan isojen pelurien luvattu maa. Rikkaat venäläisimigrantit ovat saapuneet kaupunkiin, ja valtavien rahavarojensa turvin ostavat Lontoota pala palalta itselleen. Selkeitä analogioita vedetään esimerkiksi Roman Abramovichiin, joka osti tosielämässä jalkapallojoukkue FC Chelsean vuonna 2003 ja on sittemmin törsännyt siihen jo yli 600 miljoonaa puntaa.

RocknRollan hahmokaarti on valtava, mutta jonkinlaiseksi keskushahmoksi nousee One Two -niminen pikkurikollinen (Gerard Butler). Mies on kumppaninsa Mumblesin (Idris Elba) kanssa joutunut kiipeliin, kun paikallinen rikollispomo Lenny Cole (Tom Wilkinson) on sabotoinut miesten miljoonaluokan asuntokaupat ja jättänyt nämä hänelle velkoihin. Maksaakseen hynät takaisin One Two ja Mumbles joutuvat tarttumaan kuvankauniin tilintarkastajan, Stellan (Thandie Newton) tarjoukseen.

Nainen työskentelee venäläiselle liikemiehelle, Uri Omovichille (Karel Roden), joka on toimittamassa Lenny Colelle seitsemän miljoonaa puntaa tonttikaupoista. Kriminaalit nappaavat rahat välistä ja maksavat velkansa, mutta ahneuksissaan päättävät tarttua myös seuraavaan rahansiirtoon. 14 miljoonaa puntaa ei häviä vailla seuraamuksia, ja pian miehillä on perässään paitsi Urin, myös Lennyn miehet. Omaa lusikkaansa soppaan työntää myös kuolemansa teeskennellyt huumehörhö rokkari Johnny Quid (Toby Kebbell), joka varastaa isäpuoli-Lennylta Urin tälle lainaaman taulun, tarkoituksenaan myydä se hyvään hintaan.

Hahmokavalkadi on valtava, mutta Ritchie pitää juonenlangat kiitettävän tiiviisti hyppysissään. Sykkyräinen juonikuvio avautuu filmillä luontevasti, vaikka mistään suuresta kerronnallisesta ilotulituksesta ei voidakaan puhua: kyseessä kun on lopulta vain yksi kausaaliefektistä voimansa ammentava tarina, jossa kaikki menee asteittain pieleen. Ohjaajalle ominainen musta huumori värittää keitosta paikoin osuvasti, mutta Snatchin kaltaiseen hillittömään tylytykseen ei ylletä.

Näyttelijäkaarti on makoisa. Kaksinkertainen Oscar-ehdokas Tom Wilkinson on loistovalinta kylmäpäisen Lennyn rooliin, ja sivuosissa Mark Strong, Tom Hardy ja Toby Kebbell ovat mainioita. Gerard Butler on pääosassa hiukan karismaton, eikä Jeremy Pivenin koomikonkykyjä hyödynnetä pienessä sivuosassa lainkaan.

RocknRolla on sujuvasti etenevä, vauhdikas ja energinen elokuva joka palauttaa uskon ohjaajansa kykyihin epäonnistuneen Revolverin jälkeen. Se ei vielä ole se monen uumoilema avioeron “vapauttaman” miehen täsmäisku, mutta ainakin Ritchie on onnistunut päivittämään lempiaiheensa ja tekemään siinä sivussa osuvia kommentteja mm. musiikkibisnestä kohtaan. Oikealla tiellä siis ollaan, ja tulevan Sherlock Holmes -elokuvan traileri tuntuu myös vakuuttavan sen, että Haaksirikkoutuneiden kaltaisia luokattomia tyylisekoiluja ei enää ole horisontissa.

DVD: Warner Bros. Picturesin julkaiseman DVD:n kuvaformaatti on anamorfinen 2.40:1 laajakuva, ja ääniraitana toimii Dolby Digital 5.1. Kuva on tarkka ja virheetön, ja ääniraita toistuu selkeästi.

Lisämateriaalina levyllä on ylimääräinen kohtaus, lyhyt dokumentti ja ohjaajan ja näyttelijä Mark Strongin kommenttiraita.

Ylimääräinen kohtaus on turha pariminuuttinen, jonka katsoo helposti mutta jota ei jää kaipaamaan. Dokumentti avaa Ritchien suhdetta tämän lempimiljööseen, Lontooseen, ja kertaa kaupungin eri alueita ja niiden viimeaikoina kokemia muutoksia. Aiheeltaan mielenkiintoinen dokkari jää kuitenkin lopulta kuriositeetiksi, sillä mitään järin tärkeää ei kenelläkään tunnu olevan sanottavana.

Kommenttiraidalla Ritchie ja Strong juttelevat leppoisasti elokuvasta. Rennon vitsailun ohella miehet kertovat myös mielenkiintoista knoppitietoa RocknRollan valmistumisesta.

Teksti: © 2009 Anton Vanha-Majamaa