Juonipolut risteilevät taas LA:han sijoittuvassa alakuloisessa draamassa, joka jäi Patrick Swayzen joutsenlauluksi.
Timothy Linh Buin ohjaama Powder Blue on tarina keskenään risteävistä ihmiskohtaloista. Näyttämö on Los Angeles, kahdeksan miljoonan ihmisen kuhiseva metropoli, jossa luokkaerot ovat suuret ja kaupungin nurja puoli maineensa veroinen. Sattuma sitoo neljän henkilön elämät yhteen ja tarinoiden risteyskohta muuttaa kunkin käsityksiä itsestään ja ihmisistä ympärillään. Lopun liki taivaallinen interventio tarjoaa kuitenkin osalle hahmoista uuden alun.
Kuulostaako tutulta? Ei ihme. Ohjaaja Buin käsikirjoitus plagioi surutta menneiden vuosien vastaavia ensemble-draamoja, ja kytköksiä vedellään härskin näkyvästi niin Crashiin kuin Magnoliaankin. Ensimmäisestä on lainattu ainakin miljöö, toisesta tietenkin lopun fantastinen tyylinmuutos. Väriteema on tuttu Sinisestä, vaikka järin mielekkääseen analyysiin ei Powder Blue houkuttele. Toisin kuin Kieslowskin mestarillinen väritrilogia.
Näkyvin osa elokuvan markkinointia on Hollywood-tähti Jessica Bielin rohkea rooli Johnny-nimisenä stripparina. Osa onkin haastava, sillä pornoluolan vetonaulaksi työpulassaan taantunut nainen kannattelee suurta osaa elokuvasta. Biel selviytyy urakastaan kunnialla, vaikka järin monipuoliseen suoritukseen ei kykenekään.
Toisen, valitettavan myyntivaltin elokuva sai syyskuussa, kun syövän kanssa pitkään taistellut Patrick Swayze menehtyi. Nyt miehen pärstä ja nimi ovat isolla DVD:n kannessa, vaikka tosiasiassa Swayze esiintyy häviävän pienessä roolissa strippiluolan niljakkaana pomona. Powder Blue jää välimerkinnäksi miehen 30-vuotisella uralla.
Tarinat pyörivät jo mainitun strippibaarin ympärillä. Ray Liotta on vankilasta vapautunut ex-konna, joka tuttavansa (Kris Kristofferson) kautta löytää tyttärensä Johnnyn (Biel), jota ei ole koskaan tavannut. Johnny yrittää maksaa kuolevan poikansa sairaalakuluja ja tutustuu sattumalta yksinäiseen hautausurakoitsijaan (Eddie Redmayne). Toisaalla vaimonsa menettänyt entinen pappi (Forest Whitaker) yrittää tappaa itseään, mutta sotkeutuukin operaatiota varten säästävän transvestiitin (Alejandro Romero) elämään. Itsetuhon keskellä valonpilkahduksen tarjoaa kahvilan yksinäinen tarjoilija (Lisa Kudrow).
Kokonaisuus on vaikeasti hahmotettava ja raskas, eikä sotkuinen kameratyö helpota katsojan urakkaa. Pimeiden syrjäkujien ja räkäisten neonklubien ahtaus välittyy katsojalle mutta tyylivalinta tuntuu teennäiseltä. Asetelma on aina mustavalkoinen, vaihtoehtoina täydellinen epätoivo tai kaiken anteeksiantava hengellinen kokemus. Klisegeneraattorilla tuotettu puiseva dialogi on omiaan korostamaan kokonaisuuden keinotekoisuutta.
Powder Blue ei tuo kuluneeseen juonikudelmaan mitään tuoretta, eikä sen yksipuolisista hahmoista löydy purtavaa. Surun leimaamat tarinat risteytyvät, mutta hämärän peittoon jää, mitä ohjaaja tahtoo työllään sanoa. Onko kyse sattumasta tai kohtalosta? DVD:n takakansi mainitsee molemmat, jolloin voitanee miettiä, osaako edes ohjaaja erottaa näitä toisistaan.
Lisämateriaalina on ihan mielenkiintoinen making of -dokumentti, joka kertaa elokuvan tekoprosessia. Äänessä ovat kaikki näyttelijät sekä muut elokuvan tekoon osallistuneet. Lisäksi DVD:ltä löytyy läjä trailereita.
Teksti: © 2009 Anton Vanha-Majamaa
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA