Pimeyden ytimessä

Ohjaus Martin Campbell
Näyttelijät Mel Gibson, Ray Winstone, Danny Huston, Bojana Novakovic
Maa Iso-Britannia / Yhdysvallat
Pituus 118 min
Ikäraja 15 vuotta
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2010 Warner Bros. Pictures, GK Films, BBC Films, Icon Productions ja Nordisk Film.

Hanki omaksi

• Kuva 3
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p00-5">00</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Pimeyden ytimessä (2010) perustuu samannimiseen BBC:n minisarjaan vuodelta 1985. Minisarjan päivittäminen 2000-luvulle on uskottu sarjan alkuperäiselle ohjaajalle, Martin Campbellille, joka sovittaakin kuusituntisen sarjan hyvin valkokankaalle — olkoonkin, että Pimeyden ytimessä on jännäreiden ystäville tavallaan peruskauraa, jolla ei yritetäkään yllättää katsojaa. Nyt on kysymys oikeudesta, ja ennen kaikkea kostosta. Nyt tuntuu isän viha.

Mel Gibson esittää Thomas Cravenia, poliisia, jonka ainoa lapsi Emma (Bojana Novakovic) on saapumassa hänen luokseen vierailulle. Tapaaminen saa traagisen lopun, kun Emma ammutaan Thomasin syliin aivan hänen koti-ovellaan. Epäilyt kohdistuvat ensin luonnollisesti Thomasin oletettuihin vihamiehiin, joita poliisilla on pakko olla runsaasti.

Kun Thomas ryhtyy tutkimaan juttua, alkaa näyttää ilmeiseltä, että kysymys ei ollut sittenkään hänestä itsestään vaan hänen tyttärestään, joka oli työnsä ohessa ajautumassa mukaan vaaralliseen aseteollisuutta vastustavaan aktivistitoimintaan. Thomas alkaa selvittelemään tätä salaisuuksien vyyhtiä, joka johtaa lopulta hyvin vaikutusvaltaisiin ihmisiin asti. Viranomaisten lyhyet kädet eivät näihin miehiin yllä. Vihaisella isällä on ase mukana, eikä hän aio pidättää ketään.

Thomas: I’m not gonna arrest anyone.
Jedburgh: I never do.

Elokuvaa on kutsuttu moraalittomaksi oman käden oikeuden ylistykseksi. Todellisuudessa se on kaikkea muuta paitsi ylistys. Itse asiassa elokuvan mukaan kostopuuhissa saavutetaan onttoa oikeutta, lopulta kukaan ei voita. Mikään ei muutu, mutta kaikki menettävät jotain.

Pimeyden ytimessä on kuvaus miehestä, joka on pyhittänyt elämänsä lainvalvonnalle, mutta on nyt ainoan lapsensa murhan myötä valmis hylkäämään periaatteensa rangaistakseen niitä, joita kukaan muu ei tule koskaan rankaisemaan. William Monahanin ja Andrew Bovellin näpyttelemä käsikirjoitus ei koskaan väitä, että oman käden oikeus on Thomasin viimeinen oljenkorsi, vaan että se on käsillä olevista keinoista tehokkain.

Thomas tietää rikkovansa lakia, mutta hän ei välitä, nyt on kysymys oikeasta ja väärästä — “isän tytön murhaajien on maksettava teoistaan verellä”. Sanoma, jota kaikki eivät varmastikaan hyväksy, mutta useimmat ymmärtävät. Tässä mielessä väite oman käden oikeuden ylistämisestä saattaa kuulostaa ymmärrettävältä, mutta lopputuloksesta välittyy selkeä sanoma, joka viittaa päinvastaiseen.

Oikeaa ja väärää pohtinee myös tarinan kolmas merkittävä roolihahmo, mystinen herra Jedburgh (Ray Winstone), joka joutuu miettimään viimeisten tekojensa oikeallisuutta ja merkityksellisyyttä. Virallisesti tämän valtion epämääräisen agentin on tarkoitus olla se, joka joko palauttaa kostonhimoisen isän ruotuunsa tai lähettää hänet vihreämmille niityille. Jedburgh tekee kuitenkin samat johtopäätökset kuin Thomas. Rajansa kaikella. Jonkun on maksettava. Aina.

Juonellisesti Pimeyden ytimessä ei ole erityisen haastava, eikä katsojan alta yritetäkään nykiä mattoa. Katsoja pysyy juonessa hyvin mukana, eikä sen suurempia yllätyksiä viritellä. Homman jujuna on seurata sitä, kuinka tapahtumien vyyhti aukeaa vähitellen surevalle isälle. Sellaisenaan elokuva toimii erinomaisesti, vaikka pituudesta (118 min.) olisi voitu tinkiä parisenkymmentä minuuttia.

Näyttelijät tekevät työnsä erittäin hyvin. Skandaalien ryvettämä Mel Gibson tekee vakuuttavan paluun valkokankaalle tekemällä yhden kaikkien aikojen parhaista roolisuorituksistaan (joka ei ehkä monien mielestä ole paljon sanottu). Ray Winston on mies paikallaan kuten aina. Ikävä vain, ettei hänen roolihahmolleen ole tarpeeksi aikaa. Viiniä ja juustoja nautiskeleva, laskevaa aurinkoa hieman surullisena ihasteleva kovanaama tekee omista kohtauksistaan ne elokuvan mielenkiintoisimmat.

DVD: Nordiskin DVD-julkaisu on jokseenkin vaatimaton. Teknisesti laatu on kuitenkin kohtuullista. Kuvaformaattina on 2.40:1 anamorfinen laajakuva ja ääniraitoja on kaksi: DTS ja Dolby Digital 5.1, molemmat hyviä. Levyltä ei löydy valitettavasti minkäänlaisia lisämateriaaleja.

Teksti: 2010 © Antti Honkala