Pihalla

Ohjaus Toni Laine
Näyttelijät Sibel Kekilli, Mikko Leppilampi, Teemu Palosaari, June Hyde, Matleena Kuusniemi, Mari Perankoski, Pihla Viitala
Maa Suomi, Saksa
Pituus 93 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2009 Helsinki Filmi Oy, Nelonen, Network Movie Film-und Fernseh-produktion, Norddeutscher Rundfunk ja Sandrew Metronome

Hanki omaksi

• Kuva 4
• Ääni 3
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p2-5">2</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Pihalla-elokuva käsittelee suomalaisten ennakkoluuloja ulkomaalaisia kohtaan. Se on myös tarina yksinäisyydestä ja hyväksytyksi tulemisen tarpeesta. Toisen maan, kuten toisen ihmisenkin, tavoille oppiminen on vaikeaa. Elokuva on suomalais-saksalainen yhteistuotanto, jossa puhutaan sujuvasti kolmea kieltä.

Elokuvan keskiössä on suomalais-saksalaisen avioparin Arton (Teemu Palosaari) ja Lauran (Sibel Kekilli) perhe. Elokuvan alussa pariskunta asuu pienen tyttärensä kanssa Saksassa, mutta yllättäen Arto saa loistavan työtilaisuuden Suomesta. Perhe muuttaa Tampereelle, jossa Laura joutuu viettämään paljon aikaa kahdestaan lapsen kanssa Arton ollessa työmatkoilla. Lisäksi marraskuinen Tampere ja sen ennakkoluuloiset asukkaat eivät tarjoa Lauralle parhaita puoliaan. Onnekkaan sattuman kautta Lauraa luullaan yksinhuoltajaäidiksi ja hän saa ystäviä yh-äitien ryhmästä. Laura tutustuu myös läheisessä leikkipuistossa lasten musiikkituokioita järjestävään Teroon (Mikko Leppilampi), josta tulee hänelle nopeasti läheinen. Mitä pidemmälle suhde Teron kanssa etenee, sitä paremmin Laura alkaa viihtyä uudessa kotikaupungissaan. Yksin ollessaan Laura alkaa myös ajatella mitä hän elämältään todella haluaa.

Pihalla on ohjaaja Toni Laineen ensimmäinen pitkä elokuva. Vankan ohjaajakokemuksensa hän on koonnut tv-sarjoista Tukka auki, Käenpesä ja Salatut elämät sekä useista lyhytelokuvista, tv-mainoksista ja musiikkivideoista. Elokuvan on tuottanut paremmin käsikirjoittajana tunnettu Aleksi Bardy.

Turkkilaistaustainen, Saksassa tähdeksi noussut Sibell Kekilli näyttelee elokuvan naispääosaa. Kekilli on kansainvälisesti tunnettu näyttelijätär, joka tunnetaan etenkin Berliinin elokuvajuhlilla vuonna 2004 Kultaisen karhun voittaneesta elokuvasta Suoraan seinään. Hän tekee Pihalla-elokuvassa mainion roolisuorituksen. Hän onnistuu uskottavasti näyttelemään vieraaseen maahan pudotettua naista, jolla on vaikeuksia sopeutua maan tavoille. Loistavan näyttelijättären rinnalle olisi syytä valita yhtä hyvä vastanäyttelijä. Mikko Leppilampi ei valitettavasti ole paras valinta miespääosaan. Hän on toki söpö, jokaisen tytön unelmamies, mutta näyttelijänä tässä elokuvassa kovin keskinkertainen. Muissa naisrooleissa nähdään suomalais-englantilainen Sanna June-Hyde, Matleena Kuusniemi ja Pihla Viitala. Naisroolit ovat kaiken kaikkiaan onnistuneita. Ainoastaan näyttelijöiden liian hyvä englanninkielentaito hämää katsojaa. Ensin kukaan ei uskalla tai halua puhua Lauralle kadulla, mutta yhtäkkiä, yksinhuoltajien keskuudessa, tätä ongelmaa ei enää esiinny.

Elokuvan teemat ovat ystävyys ja yksinäisyys. Lauralla on meidän kaikkien tavoin tarve tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi niin kotona kuin sen ulkopuolellakin. Tätä ajatusta rakennetaan elokuvan alussa huolellisesti, mutta liian pian asiat vaan alkavat järjestyä. Laura saa ystäviä, läheisyyttä ja kaikki ennakkoluulot katoavat kuin niitä ei koskaan olisi ollutkaan. Tarinan kuljetus ei ole uskottavaa, kun ottaa huomioon mitä tarinalla halutaan kertoa. Elokuvan hienoin kohtaus on, kun Laura istuu Särkänniemen delfinaarion katsomossa. Yhtäkkiä koko muu yleisö katoaa ja kuvassa on vain Laura ja delfiini. Tämä kohtaus toimii samalla elokuvan käännekohtana. Kokonaisuutena elokuvan tarina on hyvin epäuskottava, kulutettu ja jopa naiivi. Myös elokuvaan kirjoitettu komiikka on ontuvaa: se ei juurikaan naurata vaan paikka paikoin aiheuttaa myötähäpeän tunteita. Tarinan katharsis jää harmillisen vajaaksi.

Pihalla-elokuvan vahvuudeksi voi kuitenkin nostaa muutaman seikan. Loistava naispääosasuoritus ja onnistunut kuvaus nostaa elokuvan kahden tähden sarjaan. Elokuvan tarinalliset eväät eivät valitettavasti, niin paljon kuin suomalaista elokuvaa arvostankin, riitä sen pidemmälle.

DVD: Sandrew Metronomen julkaisu on teknisesti hyvälaatuista katsottavaa ja kuultavaa. Kuvaformaattina on 2.00:1 anamorfinen laajakuva ja ääniraidoiksi on valittavissa Dolby Digital 5.1, DTS 5.1 sekä DD 2.0.

DVD:n lisämateriaali on niukanlainen. Elokuvan traileri, tv-spotti ja kuvagalleria eivät tuo elokuvaan lisäarvoa. Lisämateriaaleissa olisi ollut mukavaa nähdä making of-dokumentti, jossa katsoja olisi päässyt tutustumaan suomalais-saksalaiseen elokuvayhteistyöhön.

Teksti: © 2010 Heta Kämäräinen