Ashton Kutcher ja Michelle Pfeiffer näyttelevät ensimmäistä kertaa yhdessä romanttisessa draamassa, joka käsittelee menetystä ja siitä toipumista.
Walter (Ashton Kutcher) on 24-vuotias painijanuorukainen, jonka unelmat murskautuvat siskon raa’an kuoleman myötä. Walter palaa takaisin kotikaupunkiinsa ollakseen äitinsä (Kathy Bates) tukena, ja osallistuakseen siskonsa oletetun murhaajan oikeudenkäyntiin. Kun Walterin äiti raahaa poikansa vertaistukiryhmään, kaksi onnetonta sielua löytävät toisensa. Ryhmässä Walter nimittäin tutustuu kuuromykän pojan äitiin, Lindaan (Michelle Pfeiffer), ja heidän välilleen syntyy suhde. Rakkaus ei kuitenkaan ole yksiselitteistä, sillä suhdetta varjostaa Walterin haluama kosto hänen sisarensa murhaajalle.
David Hollanderin ohjaama Personal Effects on draama, joka käsittelee rakkaan menettämistä ja toipumista menetyksestä. Elokuvassa seurataan kahta eri perhettä, joiden elämää varjostavat traagiset tapahtumat, ja jotka joutuvat työstämään elämänsä uusille urille suurten menetysten myötä.
Elokuva on tummanpuhuva ja varsin masentava. Ajatonta, synkkää tarinaa on syvennetty entisestään harmaan, vihreän ja sinisen eri sävyillä, joka antaa draamalle lisäpotkua. Vaikka osa elokuvan kohtauksista tuntuu teennäisiltä, pitää se kuitenkin sisällään tilanteita, jotka tuntuvat sisimmässä asti. Tunneskaalaltaan se onkin lähellä tavallista elämää. Personal Effectsin tempo on hidas ja juoni varsin ennalta arvattava. Tästä syystä ote herpaantuu paikka paikoin ja sitä huomaa keskittyvän varsin epäolennaisiin seikkoihin.
Rick Moodyn novelliin Mansion on the Hill perustuva elokuva pitää sisällään hienot henkilöhahmot. Siinä nähdään kaksi hienoa naisnäyttelijää, Kathy Batesja Michelle Pfeiffer, joiden näyttelijäntaidot eivät ole kenellekään yllätys. Näiden kahden voimakkaan näyttelijän vastakohtana on Ashton Kutcherin ilmeetön ja sanaton Walter, joka kerjää sympatiapisteitä pelkällä olemuksellaan.
Personal Effecs on kaikin puolin onnistunut tekele, jos sitä ei tarkastella liian kriittisin silmin. Juonellisesti se on loistava, vaikkakin hitaan puoleinen. Näyttelijöissäkään ei sinällään ole moittimista, suurin syy pökkelömäisyyteen lienee kuitenkin käsikirjoituksessa ja ohjauksessa.
Elokuva on kaksijakoinen: joko pidät siitä tai et. Allekirjoittanut piti puutteista huolimatta. Tai ehkä taustalla oli kuitenkin se kurkussa oleva pala, joka oli saatava hinnalla millä hyvänsä pois. Niin sanotuksi hyvän mielen elokuvaksi tästä ei ole, mutta ei sen ole tarkoituskaan.
DVD: Nordisk Filmin julkaiseman DVD:n kuvaformaatti on anamorfinen 1.77:1 -laajakuva. Kuva on tarkka ja värisävyt ovat kirkkaat, jos harmaan eri sävyistä voi näin sanoa. Ääni kuullaan Dolby Digital 5.1.
Levyllä ei ole lisämateriaalia.
Teksti: © 2009 Nanna Yli-Hukka
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA