Outrage

Autoreiji (2010)

| DVD
  • 2

Takeshi Kitano palaa yakuzatarinallaan 90-luvulle, mutta jää kauas uransa huippuhetkistä.

julkaistu 2011-09-29 / päivitetty 06.10. klo 18:06

KUVA 3

Outrage
Outrage 

KUVA 2

Outrage
Outrage 

KUVA 1

Outrage
Outrage 

Outrage

Ohjaus Takeshi Kitano
Näyttelijät Takeshi Kitano, Kippei Shiina, Ryo Kase
Maa Japani
Pituus 106 min
Ikäraja 15 vuotta
Lisätietoja IMDb / Kuvien ©
  • Kuva 4
  • Ääni 4
  • <li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p3-5">3</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Lännessä monilahjakas Takeshi Kitano tunnetaan parhaiten 90-luvun yakuzaelokuvistaan, joiden tyyli on muuttunut samalla tavalla käsitteeksi kuin aikalaisohjaajien Quentin Tarantinon tai John Woon.

Näissä elokuvissa lakonisuus ja nihilismi ja musta huumori, jonkinlaisen tunnustuksellisen art housen rekisterissä, vuorottelevat räjähtävän väkivallan kanssa mafiaelokuvien melko tutuissa lojaliteettikuvioissa.

Kitanon uusin ohjaus Outrage on pelkistetty esitys yakuzaklaanien — ja viime kädessä, illuusiot riisuttuna vain yksittäisten pelaajien — valtakamppailusta, ja samalla paluu 90-luvulle.

Pelkistetty tai instrumentaalisesti rakentuva elokuva on siksi, että siitä ei juuri löydy kohtauksia, jotka eivät suoraan liittyisi juonen kuljetukseen: pohditaan sitä, mitä tehdään seuraavaksi ja sitä, kuinka reagoidaan jo tehtyyn.

Kaiken näkevä silmä kiertää näkökulmateknisesti klaanista toiseen rekisteröiden kasvavaa painetta. Silmiin, korviin, hampaisiin ja sormiin kohdistuva rankaisuväkivalta eskaloituu sotatantereen systemaattiseksi joukkotuhonnaksi, pommihyökkäykseksi, ihmismetsästykseksi ja konekiväärituleksi.

Outrage ei tarjoa uusia avauksia, vaikka alamaailmaa ja sen tapoja valotetaan arkisesta huumekaupasta ja reviirinvaltauksista suurlähettilään kiristykseen ja laittomaan uhkapeliin.

Kytkös, johon tiedostavammassa elokuvassa olisi lukkiuduttu, vallitsee yakuzan ja yritysten välillä, mikä todentaa yakuzan eli organisoidun rikollisuuden vaikutusvaltaa Japaninkin kaltaisessa turvallisessa kontrolliyhteiskunnassa. Aiheesta eli näiden yhteen punoutumisesta löytyy hyvä rakennusbisnestä käsittelevä jakso Mischa Glennyn kirjasta McMafia.

Outragen coolit, desinfioidussa ympäristössä liikkuvat gangsterit mittatilauspuvuissaan ovat kai tarkoituksellakin toistensa kanssa vaihdannaisia, suhdetta ei syvennetä oikeastaan yhteenkään, ei edes Kitanon esittämään vanhaan samuraihin. Itsensä hän löytää pistoolin väärästä päästä, koska lojaalisen koiran toinen nimi on pelinappula.

Elämäänsä jotenkin ironisesti suhtautuvan hahmon kautta mukaan tulee vanhuuden (kuoleman läheisyyden synonyymi) ja alamaailman sovittamaton ristiriita. Koko elokuva on tuhon kylmä enne, kuolema varjostaa kaikkea.

Outrage on teknisesti ja tyylillisesti turhankin hallittu ja siksi arkaileva teos. Paljon luotetaan elliptisyyteen. Sokeat kohdat toimivat samanlaisina aktivoivina pintoina kuin gangsterit, jotka eivät ole ihmisiä lainkaan, pelkkiä kuoria ja brutaaleja tekoja.

Kitanolaisesti tulitaistelut ovat kuin samuraielokuvasta, siis lännenelokuvasta: paisuttelun jälkeen väkivallan viimein ryöpytessä ilmeettömät miehet tulittavat paikallaan seisten niin kauan kuin lipasta tai henkeä riittää. Efekti on jotenkin sarjakuvamainen — tai sitten 80-luvun animesta.

Välillä ajankin kanssa leikitään. Tulittajan kasvoihin aktin ajan liimautunut kamera palaa jälkeenpäin rikospaikalle esittelemään verisiä kalmoja. Tapa tuoda julki veriteon kauheus on vahvempi teoriassa kuin se on käytännössä; jossain Henry Lee Lucas – sarjamurhaajassa samankaltainen taktiikka viiltää syvemmälle.

Outragen hiljakseen rakenteleva tarkkailunäkökulma, jossa esimerkiksi hahmojen välistä dialogia ei ole suoraan kirjoitettu katsojan briiffaamiseksi, tuo mieleen Gomorran, johon ei pääse sisälle vasta kun muutaman vartin jälkeen.

Outragen kohdalla muoto ei kuitenkaan palvele sisältöä; lupauksena jostain suuremmasta pakettia avataan hienovaraisesti ja mietiskelevästi, mutta sisältö paljastuukin jo useaan kertaan nähdyksi — kyllä tämä summautuisi helpomminkin. Lopputulos on ajoittain tylsä, rytmi laahaava, vaikka jälkeä syntyykin, varsinkin viimeisen puolituntisen aikana.

DVD: Elokuvan suomalaisen laitoksen on julkaissut Sandew Metronome (vko 38/2011). Kuva on hyvä 2.35:1. Ääniraita on 5.1 dts/dolby digital japani. Lisämateriaalina traileri.

Teksti: © 2011 Jaakko Kuitunen

Seuraa meitä

PINNALLA

Hytti nro 6

| 28.10.

Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.

Lue lisää »

The Last Duel

| 17.10.

Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?

Lue lisää »

007 No Time to Die

| 29.09.

Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.

Lue lisää »

ENSI-ILTA – LUETUIMMAT

DVD & BLU-RAY – LUETUIMMAT

KOMMENTOI

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

Luetuimmat – 12KK

Jodie Comer ja Ryan Reynolds

Free Guy Lue arvio »

Bae Doona

Barking Dogs Never Bite Lue arvio »

Scarlett Johansson ja Florence Pugh

Black Widow Lue arvio »

Margot Robbie, Daniela Melchior, Idris Elba ja David Dastmalchian

The Suicide Squad: Suicide Mission Lue arvio »

Liam Neeson ja Laurence Fishburne

The Ice Road Lue arvio »

Shailene Woodley ja Callum Turner

Ole niin kiltti, älä rakasta häntä Lue arvio »

Samuli Jaskio ja Petri Poikolainen

Sokea mies joka ei halunnut nähdä Titanicia Lue arvio »

Lashana Lynch ja Daniel Craig

007 No Time to Die Lue arvio »

Alséni Bathily ja Lyna Khoudri

Gagarine - Kiertoradalla Lue arvio »

TELEVISIOSSA KE 20.5 KLO 21.00 TV5

Turvatalo

Denzel Washington ja Ryan Reynolds pääsevät tositoimiin addiktoivan viihdyttävässä ClA-jännärissä.


Filmgoer

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

PÄÄTOIMITTAJA
Aleksi Salonen

TOIMITUS
Kreeta Korhola, Samu Oksanen, Jussi Toivola, Markku Ylipalo
Filmgoer.fi 1999–2022
ISSN 1798-7202