Oikeuden kasvot

Ohjaus Jon Avnet
Näyttelijät Robert De Niro, Al Pacino, Carla Gugino, John Leguizamo, Donnie Wahlberg, Brian Dennehy, 50 Cent, Oleg Taktarov
Maa Yhdysvallat
Pituus 96 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2008 Millennium Films, Nu Image Films, Emmett/Furla Films, InVenture Entertainment, Grosvenor Park Media, Papillon Productions ja Future Film

Etsi CDONista

• Kuva 4
• Ääni 3
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p3-5">3</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

BLU-RAY

New Yorkin kokeneet etsivät Tom ”Turk” Cowan (Robert De Niro) ja David ”Rooster” Fisk (Al Pacino) saavat selvitettäväksi tapauksen, jossa sarjamurhaaja päästää päiviltä oikeuslaitoksen vapauttamia taparikollisia jättäen aina ruumiiden lähettyville ilkkuvan runon. Uudet murhat vaikuttaisivat olevan kytköksissä erääseen aiempaan tapaukseen, jonka Turk ja Rooster ovat yrittäneet lakaista vähin äänin maton alle. Kissa/hiirijahdissa vetenaaripoliiseja avustavat kollegat Simon Perez (John Leguizamo), Ted Riley (Donnie Wahlberg) ja CSI-tutkija Karen Corelli (Carla Gugino) jonka kanssa Turkilla on enemmänkin kuin puhdas virkasuhde.

Kerrankin ovat tuottajat onnistuneet haalimaan ostoskassiin pätevän trillerin ainekset: on visuaalisen jäljen päälle ymmärtävä ohjaaja (Jon Avnet, 88 minuuttia), loistavalla työnäytteellä aiemmin vakuuttanut käsikirjoittaja (Russell Gewirtz, Inside Man) ja aikamme kaksi todellista Hollywoodin katujyrää: Robert De Niro ja Al Pacino. Etukäteishehkua lisää se fakta, että nyt nämä kaikkien rakastamat veteraaninäyttelijät puhaltavat yhteen hiileen. Sitten kävi vain niin hassusti, että ostoskassi jäi kaupan tiskille…

Oikeuden kasvot (Righteous Kill, Yhdysvallat 2008) on hiuksia harmaannuttavan suuri pettymys. Tämä vieläpä kauniisti sanottuna. Loistavista lähtökohdista ei ole suinkaan syntynyt pätevää sarjamurhaajan metsästystä vaan pikemminkin b-luokan mustaa huttua, jota ohjaaja Avnet terrorisoi musiikkivideomaisella ja pahasti harhailevalla ohjauksella. Tällä kertaa De Niro ja Pacino eivät pysty pelastamaan kökköä käsikirjoitusta, vaan syyllistyvät jopa itse sen lietsomiseen. En ole ikinä, siis ikinä, nähnyt näin huonoa De Niroa tai Pacinoa, vaikka kaivelisin muistien kätköistä molempien viime vuosien tuuperruttavimmat suoritukset a’la Showtime ja Oceans 13. De Niro sortuu melkoiseen ylinäyttelemiseen ja Pacino puolestaan alinäyttelemiseen. Pacino ei pysty tuomaan elokuvaan sitä karismaansa, jota olemme häneltä yleensä näissä saman genren pätkissä tottuneet näkemään (Heat, The Insider). Jos on pääkaksikko täysin jäässä, niin sivuosajoukkio komppaa tätä varsin onnistuneesti. Brian Dennehy ja yleensä pätevä Leguizamo tekevät varmasti uransa heikoimmat roolit.

Kehutun Russell Gewirtzin teksti on ala-arvoista toimivan trillerin tarpeisiin. On ihan turha varmaankaan mainita, että syyllisenkin arvaa ensimmäisen minuutin aikana, vaikka Gewirtz onkin luullut keksineensä näppärän tavan kohauttaa loppuminuuteilla. Juonen reikäisyyden lisäksi dialogi on lapsellista, ja ihan pahaa tekee kuunnella De Niron ja Pacinon laukovan jotakin tälläistä:

Rooster: So long, Tom.
Turk: Where are you going?
Rooster: I dunno. To hell, I suppose.

Oikeuden kasvot on valtaisa avokämmen kaikille De Niro / Pacino akselin ystäville. Jopa niin valtaisa, että elokuva kannattaa suosiolla sivuuttaa ja valita soittimeen jotakin tasokkaampaa näiden kahden ikonin pitkältä tuotantolistalta.

Blu-ray: Future Filmin julkaisu on tarjolla kuvasuhteella 2.35:1. Kuvanlaatu ei ole tarkin mahdollinen ja rosoisuutta voi havaita yksityiskohdista. Pääosin laatu on kuitenkin hyvää tasoa. Sinilaserin tasolle vanhahtavat DD 5.1 / DTS ääniraidat eivät onnistu tuomaan lisää tunnelmaa.

Allekirjoittaneella oli suuria ongelmia saada blu-ray levyä toimimaan, liekö käsissäni jälleen yksi maanantaikappale. Hassuin yksityiskohta levyllä oli se, että menuvalikossa ei lukenut mitään. Liikkuminen lisämateriaalien välillä piti tehdä ”sokkona”. Soittimessani ei ole todistetusti mitään vikaa…

Lisämateriaaleista puheen ollen, sitä on levyllä kohtalaisesti ja suurin osa teräväpiirtomuodossa. Kaksi oheisdokumenttia selvittävät poliisin arkea ja ylipäätään elokuvan tekoa. Yleisilme dokumenteissa on samanlainen kuin itse elokuvassakin eli neonpirteästi popahtava. Mukana on myös haastattelukokonaisuus, jossa pääosan esittäjät pääsevät vauhtiin. Kyytipoikana voi nauttia elokuvan trailerin. Yhteiskestoltaan ekstraa löytyy n. kolmen vartin edestä, mutta ilman suomitekstejä, mikä kyllä kismittää entisestään.

Elokuvan voi katsoa myös ohjaaja Avnetin kohtuullisen kommenttiraidan kera, jossa mies kunnostautuu jakamaan perinpohjaisesti yksityiskohtia omasta tuotoksestaan.

Markkinoilla on myös ”Steelbook” julkaisu DVD formaatin ystäville, joka sisältää samat lisämateriaalit ja kuva/ääniraidat.

Teksti © 2009 Lasse Lepola