Nowhere Boy

Ohjaus Sam Taylor Wood
Näyttelijät Aaron Johnson, Kristin Scott Thomas, Anne-Marie Duff, Thomas Sangster
Maa Iso-Britannia, Kanada
Pituus 98 min
Ikäraja 11 vuotta
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2009 Ecosse Films, Film4, UK Film Council, Aver Media, North West Vision, Nordisk Film

Hanki omaksi

• Kuva 4
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p00-5">00</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Nowhere Boy (2009), erään nimeltämainitsemattoman pop-yhtyeen Nowhere Man -kappaleeseen viitaten, kertoo legendaarisen John Lennonin nuoruusvuosista ennen elämän mullistanutta tähteyttä. Enemmän kuin ensiaskeleita matkalla maineeseen, Lennonin sisarpuolen Julia Bairdin kirjaan perustuvassa elokuvassa seurataan kuitenkin teini-ikäisen Lennonin selviytymistä kahden erilaisen hänen elämässään vaikuttaneen naisen vaikutuksen alaisena pojan etsiessä omaa identiteettiään ja hakiessaan selityksiä menneisyyden tapahtumiin. Viisivuotiaasta asti tiukkapipoisen Mimi-tätinsä hoteissa kasvanut John saa vihdoin mahdollisuuden tutustua biologiseen äitiinsä Juliaan, jonka heittäytyvä elämäntyyli ja mieltymys rock-musiikkiin innostavat nuorta Johnia etsimään taiteellista purkautumiskeinoa. Menneisyyden kipeät tapahtumat painavat kuitenkin suhdetta kunnes totuus lopulta selviää.

Sam Taylor Woodin esikoisohjaus kertoo ikään kuin sivujuonena John Lennonin tutustumisesta musiikin maailmaan. Näemme banjolla hapuilevan teinin, the Quarrymen -yhtyeen ensiaskeleet ja joukon koruttomia, mutta hauskasti historiaa havisuttavia tapaamisia. Kuitenkin tarina voisi pääpiirteissään kertoa kenestä tahansa rikkonaisen perheen angstissa rypevästä pojasta. Lähestymistapa on kieltämättä tuore, mutta katsojaa kiinnostavat helposti enemmän nippelitieto kuten Johnin häpeämät pyöreät – myöhemmin tavaramerkiksi muodostuvat – silmälasit, keikkakuvaukset ja vihjeet tulevasta.

Nuoruuden tarina legendan takana ei anna katsojalle kurkistusta enempää, vaan jättää kytevän tunnelman. Lopun Mother -kappaleen alleviivatusta merkityksestä huolimatta katharttinen tunne jää saavuttamatta ja mieli tekee pikaisesti Beatles -dokumentin ääreen. Lopulta kokonaisuudesta jää kaikesta draamasta huolimatta häilymään myös ajatus, että elokuva olisi kuvauksensa, ohjauksensa ja dramatisointinsa puolesta toiminut paremmin tv-sarjana. Matt Greenhalgh (Control, 2007) yrittää parhaansa laittaessaan harkiten sanoja Lennonin suuhun, mutta ei voi täysin voittaa hankaluuksia, joita tällainen tehtävä aiheuttaa. Turvalliseen mitäänsanomattomuuteen jättäytyminen ei käy, mutta liiallinen kikkailu saa aikaan epäilyjä dramatisoinnin totuudenmukaisuudesta.

Aaron Johnson (Kick-Ass, 2010) esittää menneisyyden ja epätietoisuuden riivaamaa 15-vuotiasta John Lennonia, joka etsii itseään kirjoittamalla runoja, matkimalla Buddy Hollya ja Elvis Prestleytä ja käyttäytymällä huonosti. Juveniilisti turhautunut ja räjähtelevä, mutta seksuaalisesti itsevarma John on toki elokuvan kiintopiste, mutta tavalla, joka heittää vain etiäisen tulevasta valovoimasta ja ikonisuudesta. Johnson on roolissaan sopivan kulmikas ja onnistuu jättämään tilaa hahmonsa sisäiselle kasvulle. Kristin Scott Thomas ja Anne-Marie Duff jäävät muhkeista rooleistaan ja näyttelijäntaidoistaan huolimatta elokuvan statisteiksi. Etenkin lutuinen Thomas Sangster (Rakkautta vain, 2003) varastaa pikku-Maccan roolissa huomion totaalisesti astuessaan Lennonin eteen kitara “väärin” päin. Nopean vaikutuksen onnistuu tekemään myös valkokankaan ensikertalainen, vakuuttavasti esikuvansa maneereja opiskellut Sam Bell George Harrisonina.

Musiikki on Nowhere Boyssa hyvin aikakautta kuvaavaa roketirollia. Soundtrackilla kuullaan muun muassa Screamin’ Jay Hawkinsia, Wanda Jacksonia, Elvis Prestleytä sekä Jerry Lee Lewista. Elokuvan näyttelijöiden levyttämä In Spite Of All The Danger esittelee poppoon taitoa matkia alkuperäisiä esittäjiä. Kuitenkin musiikkia olisi voitu käyttää enemmän hahmojen sisäisen maailman tulkintaan.

Jos Nowhere Boy ei saakaan katsojaa lähtemään siltä istumalta pyhiinvaellukselle Liverpooliin on se kunnioitettava yritys tuoda esiin jotain uutta miljoonien idoliksi ja esikuvaksi kasvaneesta miehestä. Elokuva saattaa hyvinkin kiinnostaa myös niitä, joille elokuvan ensisointu ei ole erityisen merkityksellinen.

Teksti © 2010 Marjo Eskola

DVD:Nordisk Filmin julkaisu on perushyvää laatua.Elokuvan kauniit syksyiset sävyt toistuvat hienosti (kuva: 16:9 anaforminen 2.35:1), ja elokuvaan on valittavissa kaksikin eri ääniraitaa, DTS sekä Dolby Digital 5.1.Tekstityskielivalikon jälkeen nähdään trailereita, mutta muuten levy on ekstraton.

DVD-Teksti © 2010 Kreeta Korhola