Nine

Ohjaus Rob Marshall
Näyttelijät Daniel Day-Lewis, Marion Cotillard, Penélope Cruz, Nicole Kidman, Judi Dench, Kate Hudson, Sophia Loren, Stacy Ferguson
Maa Yhdysvallat / Italia
Pituus 120 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2009 The Weinstein Company, Relativity Media, Marc Platt Productions, Lucamar Productions, Cattleya ja Future Film.

Etsi CDONista

• Kuva 4
• Ääni 5
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p00-5">00</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

Blu-ray

Nine on samannimiseen Broadway-näytelmään (ja Federico Fellinin elokuvaan 8½ , 1963) perustuva suuren budjetin musikaali, josta elokuvan tuottaneet Weinsteinin veljekset epäilemättä toivoivat itselleen uutta Oscar-rohmua. Sellaista siitä ei tullut. Ei, vaikka ohjaaja Rob Marshallin edellinen musikaali Chicago (2002) oli melkoinen menestys. Itse asiassa Nine on tylsä, jopa mitäänsanomaton elokuva.

Siitä huolimatta, että 2000-luvulla olemme nähneet joitakin hyvinkin menestyneitä musikaaleja (mm. Mamma Mia! , 2008 ja Moulin Rouge , 2001), genre ei elä erityisen vahvaa kautta. Ninen nimilistaa katsellessa väitettä ei tosin ole helppoa niellä: mukana on Daniel Day-Lewis, Marion Cotillard, Penelope Cruz, Judi Dench, Kate Hudson, Sophia Loren ja vielä Nicole Kidmankin. Luulisi, että tällaista ensemble-iloittelua katsoisi mielellään 120 minuuttia, mutta ikävä kyllä olemattomaan juoneen ja puhdittomiin musiikkiesityksiin kompastuva musikaali ei jaksa kiinnostaa ensihetkiä pitemmälle.

Elokuva sijoittuu 60-luvun Roomaan. Daniel Day-Lewis esittää Guido Continia, italialaista elokuvantekijää, mestaria, josta koko Italia voi olla ylpeä. Ikävä kyllä joitakin vuosia sitten vahvinta kauttaan elänyt ohjaaja on tehnyt viime aikoina “floppeja”, sarjan epäonnistuneita elokuvia, ja uuden tuotannon alkaessa Guido on täysin jumissa. Hän epäilee itseään elokuvantekijänä, eikä meinaa saada elokuvaansa paperille, vaikka kuvauksien on määrä alkaa tuota pikaa. Hän on käymässä läpi sekä ammatillista, että myös henkistä kriisiä – johon liittyy läheisesti hänen elämänsä useat naiset.

Parasta elokuvassa on sen päähenkilö, Guido Contini. Hänen vihjataan olleen parhaimmillaan joskus vuosia sitten, ilmeisesti 40- ja 50-luvuilla, sillä eräässä kohtauksessa viitataan neorealismin mestariin. Tosin Kate Hudsonin esittämän muotitoimittajan toteamus siitä, että italialaiset haluavat elää kuten ihmiset Continin elokuvissa on veikeästi ristiriidassa tämän näkemyksen kanssa. Pieneen yksityiskohtaan tarttumatta ahdistuksen kourissa painiskeleva Contini on elokuvan ainoa kiinnostava henkilöhahmo. Muille hahmoille ei jääkään juuri aikaa. He ilmestyvät yhtäkkiä ja katoavat yhtä nopeasti. Nicole Kidmanilla on pari lyhyttä kohtausta elokuvassa, Fergiellä (Stacy Ferguson) puolestaan on hoidettavana vain yksi laulunumero. Ainoastaan Judi Denchin esittämä Continin luottopuvustaja on mukana alusta loppuun ja Penelope Cruzen kohtausten lukumäärä on laskettava kahden käden sormilla. Loren tyytyy pyörähtämään valkokankaalla, hän sanoo tuskin mitään.

Juonta elokuvassa ei ole nimeksikään, se on vain nippu erillisiä laulukohtauksia, jotka liittyvät Continin elämään. 120 minuuttia pitkä elokuva tarvitsisi ehdottomasti muutakin kuin kasan hienosti lavastettuja tanssiesityksiä – vaikka kyseessä onkin puhdas musikaali.

Näyttelijät tekevät sen minkä voivat, mutta käsikirjoitus ei anna heille paljoakaan liikkumavaraa. Ainoastaan Day-Lewis joutuu varsinaisesti näyttelemään. Edes hän ei pysty loistamaan tässä elokuvassa, se kertonee jo paljon. Day-Lewisin lauluääni on kelvollinen, ei kovin nyanssirikas, mutta kantava. Sivuosastaan Oscar-ehdokkuuden saanut Cruz ei herätä juurikaan tunteita. Oscar-ehdokkuus on tainnut tulla akatemian vanhasta muistista. Cotillard lumoaa pelkällä olemuksellaan, kuten aina.

Musikaaleissa oleellisempaa on tyyli kuin sisältö, siksi ne ovat usein tylsää katsottavaa. Nine ei tässä suhteessa ole poikkeus. Ensimmäisen vartin aikana 60-luvun Rooma ja Day-Lewisin läsnäolo saavat kiinnostuksen heräämään, mutta pian kokonaisuus lysähtää kasaan kuin Contini omassa lehdistötilaisuudessaan.

Blu-ray: Future Filmin Blu-ray julkaisu on teknisesti laadukas, vaikka ei aivan huipputasoa. Äänessä (Dolby Digital 5.1 tai DTS-HD) ei ole moitittavaa, mutta kuva (anamorfinen 1.78:1 laajakuva) ei ole aivan täydellinen. Hämärissä kohtauksissa kuva ei ole tarkin mahdollinen ja nähtävissä on pientä pikselöitymistä. Levylle ei ole valitettavasti löydetty minkäänlaisia lisämateriaaleja.

Teksti: © 2010 Antti Honkala