Nimeni on Bruce

Ohjaus Bruce Campbell
Näyttelijät Bruce Campbell, Grace Thorsen, Taylor Sharpe, Ted Raimi, Ben L. McCain, James J. Peck
Maa Yhdysvallat
Pituus 86 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2007 Dark Horse Entertainment, Image Entertainment, Future Film

Etsi CDONista

• Kuva 4
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p00-5">00</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

BLU-RAY

“Kick some Ash”

Kauhuelokuvaikoni Bruce Campbellin ohjaaman ja tähdittämän Nimeni on Bruce -elokuvan asetelma on jokseenkin hillitön. Tapahtumat sijoittuvat takapajuiseen Gold Lickin kylään, jossa poppoo pikkukylän nuoria onnistuu hautausmaalla heiluessaan herättämään henkiin muinaisen kiinalaisen sotajumalan Guan-Din. Päitä alkaa pian putoilla siihen tahtiin, että elokuvafriikki Jeff (Taylor Sharpe) päättää hankkia paikalle asiantuntijan. Jeffin kidnappaama näyttelijä Bruce Campbell vaan ei olekaan nörtin olettamaa sankariainesta, vaan pelkurimainen, alkoholille perso luuseri, joka luulee mörköjahtia managerinsa (Ted Raimi) järjestämäksi elokuvanteoksi.

Elokuvan tarinan on kirjoittanut Mark Verheiden, jonka plakkarista löytyy muun muassa The Mask vuodelta 1994. Päällisin puolin Nimeni on Bruce todistaa tekijöistään ainakin sen, että B-luokan kauhuelokuvien konventiot ovat hyvin hallinnassa. Juoni ja dialogi ovat heppoisia, tehosteet, lavasteet ja maskit kotikutoisia. Periaatteessa pätkän suora luenta keskittyykin näiden konventioiden tunnistamiselle ja niille nauramiselle, sekä tietenkin itse Bruce Campbellin kultti-imagoon. Kenties vastaavaa on jo kuitenkin nähty niin paljon, että naurunpaikat saavat useimmiten aikaan lähinnä hymähtelyä. Suosituksena on myös sanottava, että elokuvan huumorilla on ehkä parhaat mahdollisuudet upota kauhuelokuvia ja niiden tähtiä tuntevassa isossa kaveriporukassa yhdessä katsoen.

Nippelitiedon jakaminen elokuvassa esiintyvistä vanhoista ystävistä esim. Ellen Sandweiss (The Evil Dead, 1981), kytkennät Raimin veljeskoplaan sekä sanalliset ja kuvalliset viittaukset muihin elokuviin voivat siis potentiaalisesti johtaa hyviin hetkiin Nimeni on Brucen parissa. Etenkin sivuhahmoista heijastuu ajoittain myös voimakas tekemisen hauskuus esimerkkinä vaikkapa Ted Raimin useat roolit elokuvassa.

Vaihtoehtoisesti voidaan ajatella, että Nimeni on Bruce ei olekaan suoranaista parodiaa ja kehnoille kauhuelokuville ja niiden efekteille naureskelua, vaan toimii ennemminkin tyyppiesimerkkinä. Nimeni on Bruce on siis tässä mielessä yksinkertaisesti ja itseisarvoisesti kehno elokuva myös kauhukomediana. Voidaan ajatella, että elokuva toimiikin metatekstin omaisesti eli viittaa voimakkaasti itseensä muiden elokuvien lomassa. Nimeni on Bruce olisi siis osuvalla tavalla huono. Tätä tulkintaa tukee esimerkiksi se seikka, että elokuva ei odotuksista huolimatta ja muutamia hetkiä lukuun ottamatta ole kovin hauska. Ehkä tämä toisaalta juontaa juurensa ilmiöön, jonka mukaan ontuvat pienen budjetin kauhuelokuvat ovat niin hauskoja juuri siksi, että niiden humoristiset elementit ovat tahattomia.

Mihin me sitten tarvitsemme B-luokan kauhua tai B-luokan kauhukomediaa? Se toisaalta muistuttaa elokuvanteon vaikeudesta ja saa meidät arvostamaan hyvin toteutettuja tehosteita ja monivivahteista näyttelemistä. Kenties saamme kokea myös ylemmyyden tuntoa, turvallista myötähäpeää asettamatta itseämme naurunalaiseksi tai saamme hyvät naurut jonkun toisen kustannuksella. Ehkä kyse on toisaalta yhdessä tekemisen ilosta taiteellisista ja teknisistä arvoista ja realistisesta motivaatiosta piittaamatta. Eräällä tapaa B-luokan elokuva on siis hyvin demokraattinen ilmiö, joka sallii ja suorastaan juhlii epätäydellisyyttä ja jakaa toimijuutta niillekin joilta taidot tai resurssit puuttuvat. Kaiken kaikkiaan, epätäydellisiä tässä ollaan eikä meinata riippumatta myös siitä mitä mieltä katsoja on mielipiteet voimakkaasti jakavasta Bruce Campbellista ja siitä mitä hän edustaa ikonina, brändinä ja hahmona. Jos Campbell tuotantoineen ei ole entuudestaan tuttu tai herättää valmiiksi ärsytyksen tunteita on katsojan kuitenkin etenkin silloin oltava hyvin määrätietoinen etsiessään elokuvan mahdollisia piilotettuja vaihtoehtoisia merkityksiä ja tahallisen (tai tahattoman) epäonnistumisen nerokkuutta, jotta katsomisesta saisi juuri mitään positiivista irti. Tokkopa moni tähän lähtee.

Blu-Ray: Future Filmin julkaisu on hyvälaatuinen anamorfinen laajakuva kuvasuhteella 1.78:1. Ääniraita samoin laadukas Dolby digital 5.1. Ikävä kyllä julkaisu ei sisällä lainkaan lisämateriaalia.

Teksti: © 2009 Marjo Eskola