Nick & Norah - Loputon soittolista

Ohjaus Peter Sollett
Näyttelijät Michael Cera, Alexis Dziena, Kat Dennings, Ari Craynor
Maa Yhdysvallat
Pituus 90 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2008 Depth of Field, Mandate Pictures ja Sony Pictures Entertainment

Hanki omaksi

• Kuva 4
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p3-5">3</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Ohjaajana vasta vähäisen määrän tuotoksia loihtinut Peter Sollett on päässyt visualisoimaan Rachel Cohnin ja David Levithanin romaanin Nick & Norah – Loputon soittolista pohjalta samannimisen elokuvasovituksen.

New Yorkin urbaaniin estetiikkaan ja indie-rock-musiikkiin luottava elokuva pyrkii kovasti olemaan oman aikansa Svengijengi-62 ja High Fidelity -inkarnaatio, mutta typistyy kuitenkin lähinnä keskinkertaiseksi nuorten romanssimukaelmaksi.

Nick (Michael Cera) on bändissä soittava nuori lukiolaispoika, joka on juuri kokenut kovan eron tyttöystävästään Trisistä (Alexis Dziena). Epätoivoisen nuorukaisen lemmentuskissa lähettelemät kokoelma-CD:t eivät juuri kylmäsydämistä Trisiä lämmitä, mutta hänen opiskelutoverinsa Norah (Kat Dennings) ihastuu pojan koosteisiin.

Eräänä iltana paikallisessa punk-clubissa Norah sekä hänen holtiton ystävänsä Caroline (Ari Craynor) törmäävät Nickiin sekä hänen kavereihinsa. Vaikka nuoret eivät toisiaan entuudesta tunnekaan, alkaa heidän välilleen syntyä välitön kanssakäynti yhtenevän musiikkimaun tiimoilta. New Yorkin yön keskellä käytävien välikohtauksien myötä alkaa Nickin ja Norahin kiinnostus toisiaan kohtaan muuttua hiljalleen ihastukseksi ja siitä rakkaudeksi.

Loputtoman soittolistan pääteemana pyörii musiikin yhdistävä vaikutus kahden nuoren välillä. Nickin ja Norahin romanssin kehitystä sanelee sekä lukuisat musiikkiviittaukset että heidän yhteinen ihastuksensa kaupungissa soittavaan ”Where’s Waldo”-bändiin. Humoristiset sivujuonteet tuovat puolestaan elokuvalle sen komediallisen arvonsa.

Kaiken tämän keskellä elokuva olisikin voinut olla varsin sympaattinen nuorten romanttinen komedia, mutta sekä tarinan tavanomaisuus että roolihahmojen yksiulotteisuus laskevat kokonaisuuden tasoa reilusti.

Juonenkäänteet etenevät kaavamaisesti ja ennalta-arvattavasti, eivätkä genrelle tyypilliset stereotyyppiset hahmot myöskään aseta yllätyksiä tarinankulun keskelle. Kaikki tämä lopulta tuhoaa alleen myös elokuvan toimivimmat elementit, kuten yllättävän rohkean huumorin sekä homokulttuurin avoimen käsittelyn.

Näyttelijätyö on pääosin ammattitaitoista. Cera ja Dennings istuvat rooleihinsa hyvin ja heidän välinen kanssakäynti on luontevaa. Kännissä törttöilevää Carolinea esittävä Graynore sekä Aaron Yoon, Rafi Gavron ja Jonathan B. Wrightin muodostama homotrio luovat elokuvan ympärille sopivaa koomisuutta.

Elokuvan suurimpana ongelmana on musiikin välitön uupuminen. Koska musiikki on näinkin vahvana osana itse elokuvan tarinankehitystä, voisi se ilmetä muutenkin kuin vain hahmojen välisessä dialogissa. Raflaavat rock-vetäisyt taikka päähän soimaan jäävät pop-balladit olisivat hyvinkin saattaneet tuoda elokuvaan pinnallista, mutta asianmukaista lisäarvoa.

DVD: Sony Picturesin julkaisun taso on pätevä. 1.85:1 anamorfinen laajakuva on jokseenkin terävä, vaikka useat iltaotokset hieman tuovatkin kuvaan rakeisuutta. 5.1 Dolby Digitalina toistuva äänimaailma on rikas ja käyttää hyväksi myös takakaiuttimia äänimaiseman luonnissa. New Yorkin yöelämä kuulostaa ja näyttää hyvältä.

Lisämateriaaleja levyltä löytyy nimellisesti paljon, mutta niiden informaatioarvo on varsin kyseenalainen. Poistettuja ja vaihtoehtoisia kohtauksia löytyy noin kymmenen minuutin edestä ja pilalle menneitä otoksia neljän. Mukana on myös maailmanhistorian hämärin Nick ja Norah-nukkeshow Denningisin väkertämänä sekä kulissien takainen videopäiväkirja Graynorsin kuvaamana. Yhden tarpeettoman feikkihaastattelun lisäksi nähdään myös elokuvakohtauksen läpikäyntiä kuvakäsikirjoituksen myötä, jonka voi halutessaan katsoa ohjaaja Peter Solletin ja leikkaaja Myron Kerstein kommenttien kera. Lisänä on vielä musiikkivideo ja eri elokuvien trailereita.

Lisämateriaali ei juurikaan tuo lisätietoa itse elokuvasta ja suurimmaksi osaksi se on huumoriarvoltaan köyhää tyhjän nauramista. Parhaiten tietoa elokuvan tekemisestä tuovatkin kaksi julkaisun kommenttiraitaa, joista toisessa on äänessä ohjaaja sekä näyttelijöistä Cera, Dennings ja Graynor, toisessa puolestaan ohjaajan lisäksi myös pohjaromaanin kirjoittaneet Cohn ja Levithan sekä käsikirjoituksen tehnyt Lorene Scafaria.

Teksti © 2009 Sampo Bergman