Nacho Libre

Ohjaus Jared Hess
Näyttelijät Jack Black, Héctor Jiménez, Ana de la Reguera, Darius Rose
Maa Yhdysvallat
Pituus 92 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2006 Paramount Pictures, Nickelodeon Movies, Black & White Productions, MP Inka ja Paramount Home Entertainment Finland

Etsi CDONista

• Kuva 4
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p3-5">3</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Koomikko Jack Black oli (ja on edelleen) hurjassa vedossa, ainakin määrässä mitattuna. Projekteja tällä 2000-luvun kuumimmalla moottoriturvalla on vetämässä useita samaan aikaan. Nacho Libressä hän myös vastasi tuotantopuolesta. Määrä ei tälläkään kertaa korvaa laatua, vaikka omaperäisyyden puutteesta ei ainakaan ole tätä komediaa syyttäminen.

Myönnän heti, etten tunne Nacho Libren taustoja niin hyvin, että voisin kertoa miksi elokuva on ylipäätään tehty. Sen kuitenkin läpi katsottuani en halua tarkemmin selvittääkään. Varmastikin jokin järkevä syy on ollut kertoa tarina luostarin apupojasta Nachosta (Black), joka haaveilee ammattilaispainijan urasta. Eräänä päivänä Nachon kimppuun käydään ja orpojen lasten sipsit varastetaan. Siinäpä ei sitten mikään muu auta kuin harjoituttaa itsestään painija, jolle ei enää kukaan pottuile. Kehäkaverikseen Nacho saa samaisen sipsivarkaan, kaikin puolin onnettoman Esqueleton (Héctor Jiménez). Säpinää riittää kun kaksikko haastaa painimestarit toisensa jälkeen ja pimittää luostarin johtajilta harrastuksensa.

Pirteällä Napoleon Dynamite (2004) hurvittelulla säväyttänyt ohjaaja/käsikirjoittaja Jared Hess on nousuhuumassa kuvitellut vuolevansa hitin kaikesta mahdollisesta. Ei auta, että apuja tarinan rustaamisessa on saatu mm. Mike Whitelta (aidosti hauska The School of Rock) sillä kylmät realiteetit tulevat vääjäämättä vastaan: Meksikoon sijoittuva komedia trikoisiin ahtautuneesta Jack Blackista on jo ajatuksena hirvittävä. Mitään hauskaa ei ole liioin siinä, että käytetään espanjalaisia termejä tai nimityksiä. Hauskaa ei näytä olevan edes Blackillä, joka jää todella kauas parhaimmista suorituksistaan (esim. High Fidelity ja The School of Rock). Itse asiassa edes Nachon saamat alituiset selkäsaunat eivät piristä. Käsikirjoituksessa on takuuvarmasti jotain vikaa jos katsojaa ei saada edes hymyilemään. Jälkeenpäin huomasin, että kaikki ne luostari- ja painimaailman yksityiskohdat, joista olisi huumoria voinut roisistikin viljellä, jätetään käyttämättä. Ja päinvastoin.

Vapaapainijoiden luvatussa maassa, Yhdysvalloissa, tällaisella tekeleellä on varmasti tilausta, mutta muuten en näe touhussa järjen hiventäkään. Onneksi sentään dvd:n ekstrapuolessa on pienoista yritystä. Löytyy kommenttiraitaa, poistettuja kohtauksia ja useaa eri featurettia. Mitenkään superlaadukkaasta materiaalista ei ole kyse, vaikka itse leffan se selättääkin jo ensimmäisessä erässä.

Teksti © 2008 Lasse Lepola