Muukalainen

Ohjaus J-P Valkeapää
Näyttelijät Vitali Bobrov, Pavel Liska, Emilia Ikäheimo, Jorma Tommila
Maa Suomi
Pituus 105 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2009 Backup Films, Blue Light, Exitfilm, Helsinki Filmi Oy, Propeller Film ja Sandrew Metronome

Etsi CDONista

• Kuva 3
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p1-5">1</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

J-P Valkeapään Taidekorkeakoulun päättötyönä ohjaama Muukalainen on juuri sellainen elokuva, joita toivoisi Selin/Mäkelä -korporaation valtaamassa suomikuvassa näkevän enemmänkin. Se on ideoiltaan tuore, toteutukseltaan kompromissiton ja aiheeltaan yksinkertainen mutta kiehtova. Toisin sanoen kaikkea sitä, mitä Matti tai Rööperi eivät olleet.

Elokuvan keskiössä on nuori poika (Vitali Bobrov), jonka silmin tapahtumat koetaan. Poika on syystä tai toisesta mykkä ja asuu äitinsä (Emilia Ikäheimo) kanssa kahden pienessä pitäjässä: isä (Jorma Tommila) on vankilassa, ja poika näkee tätä vain harvoin. Maatilan rauha järkkyy, kun ovella koputtaa vieras mies (Pavel Liška), mukanaan viesti pojan isältä. Äiti ottaa haavoittuneen vieraan huostaansa ja asettaa sänkyyn lepäämään.

Tervehdyttyään muukalainen ei ota kuitenkaan lähteäkseen, vaan asettaa itsensä pian isännän rooliin – rooliin, johon poika puolestaan oli astunut isän lähdettyä. Hevosaita korjataan ja eläimet totutetaan tulokkaaseen, ja pian mies nukkuu jo yönsä äidin vieressä.

Samaan aikaan päähenkilö jatkaa tuttuja arkirutiinejaan, käy tapaamassa isäänsä ja vastailee tämän uteluihin siitä, onko vieras yhä talossa. Pojan nyökätessä isä toteaa, että mies on vaarallinen, ja että hänestä tulisi päästä eroon.

Kuten jo päähenkilön puhumattomuus paljastaa, on Muukalainen dialogiltaan kaurismäkeläisen niukka ja koruton. Yhtälailla riisuttu on sen mittakaava: hahmoja on tasan neljä, eikä yhdellekään anneta nimeä. Tarina etenee kahden miljöön, isän rähjäisen vankiluolan ja perheen pienen maatilan välillä.

Tärkeässä asemassa on luonto, jonka komeus korostuu hiljaisuudessa. Maatilan idyllinen ympäristö on kuvattu häkellyttävän kauniisti, ja äänettömässä teatterissa koivumetsä, sitä halkova puro tai ilmassa lentävät linnut tekevät sykähdyttävän vaikutuksen. Tästä kiitos kuuluu kuvaaja Tuomo Hutrille, jonka työnnäytteisiin kuuluu mm. parin vuoden takainen Miehen työ.

Ääniraita ansaitsee yhtälailla kiitosta. Minimaalinen musiikin käyttö korostaa luonnon ääniä rankkasateesta lumipuhuriin, ja päähenkilön usein kohtaamien korppien huuto on äänetöntä taustaraitaa vasten jotain täysin järkyttävää.

Luonnolla on tärkeä rooli erityisesti tarinan mykälle protagonistille. Molemmat elävät sanattomassa yhteisymmärryksessä, hiljaisuudessa. Vaikka päähenkilö on valkokankaalla suurimman osan ajasta, usein tiiviissä lähikuvassa, on luonto silti paras reitti hahmon sisälle. Tässä suhteessa tärkeään rooliin nousevat myös uhan painavia sointuja kiljuvat kuoleman korpit.

Muukalainen ei ole helppo elokuva, eikä varmasti maistu kaikille. Sen tunnelma on kuitenkin monessa mielessä ainutlaatuinen, vaikka eivät vertaukset Aki Kaurismäkeen tai osuvammin Andrei Tarkovskyyn ole nekään kaukaa haettuja. J-P Valkeapään inspiraationlähteet ja esikuvat ovat selvät, mutta hän on onnistunut muovaamaan vaikutteista originellin ja älykkään kuvallisen teoksen, joka pääsee oikeuksiinsa erityisesti hiljaisessa teatterissa suurelta kankaalta.

Elokuvan maailma on kaunis, mutta mysteeri. Sellaiseksi se myös jää: kun kaikki koetaan nuoren pojan silmin, olisi kai kohtuutonta muuta vaatiakaan.

DVD: Sandrew Metronomen julkaiseman DVD:n kuvaformaatti on anamorfinen 1.85:1 laajakuva, ja ääniraitoina on valittavissa Dolby Digital 5.1 ja Dolby Surround 2.0. Kuvassa esiintyy yllättäen hivenen kohinaa, mikä ei kuitenkaan häiritse huomattavasti. Minimaalinen ääniraita toistuu komeasti kaikista kanavista.

Lisämateriaalina traileri.

Teksti: © 2009 Anton Vanha-Majamaa