Santa Annan ihme

Ohjaus Spike Lee
Näyttelijät Derek Luke, Michael Ealy, Laz Alonso, Omar Benson Miller, Matteo Sciabordi, Valentina Cervi, Pierfrancesco Favino, John Leguizamo, Joseph Gordon Levitt
Maa Yhdysvallat / Italia
Pituus 160 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2008 40 Acres & A Mule Filmworks, On My Own, Rai Cinema, Touchstone Pictures ja Future Film

Etsi CDONista

• Kuva 4
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p1-5">1</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Spike Lee kävi noin vuosi sitten ankaraa sanasotaa kollegansa Clint Eastwoodin kanssa Eastwoodin sota-elokuvista Isiemme liput ja Kirjeitä Iwo Jimalta. Lee syytti Eastwoodia siitä, että hän ei antanut afrikkalaisamerikkalaisille näyttelijöille tarpeeksi suuria osia elokuvistaan. Eastwood kehotti Leetä lukemaan historiankirjansa uudestaan ja palaamaan asiaan sitten.

Spike Lee ei palannut historiankirjojensa ääreen, vaan sorvaamaan uutta elokuvaansa Miracle at St. Anna. Nyt hän piti huolen siitä, että afrikkalaisamerikkalaiset näyttelijät pääsevät kerrankin kertomaan sotakuvauksen toisen maailmansodan aikaisesta tilanteesta Italiassa 1944. On ikävää, että sinänsä arvokas ja mielenkiintoinen aihe – afrikkalaisamerikkalaisten sotilaiden rooli toisessa maailmansodassa – jää aivan täysin Spike Leen fanaattisen retoriikan ja jopa amatöörimäisesti kerrotun tarinan varjoon.

Tarina alkaa 1980-luvulta. Toisen maailmansodan veteraania Hector Negronia (Laz Alonso) syytetään murhasta ja hänen asunnostaan löydetään jo kauan aikaa sitten kadonnut antiikkinen patsaan pää. Kun toimittaja saa vihiä asiasta, ja menee jututtamaan syytettyä tästä mystisestä patsaan päästä, Negron kertoo hänelle surullisen tarinansa toisen maailman sodan ajalta.

Takautuman kautta matkustamme ajassa nelisenkymmentä vuotta taaksepäin ja tutustumme neljän afrikkalaisamerikkalaisen sotilaan ryhmään (Laz Alonso, Omar Benson Miller, Michael Ealy ja Derek Luke), jotka jäävät saksalaisten joukkojen saarroksiin erääseen pieneen toscanalaiseen kylään. Vaikeassa tilanteessa he joutuvat taistelemaan niin saksalaisia sotilaita kuin rasismiakin vastaan, sekaantuvat italialaisten partisaanien asioihin, huolehtivat pienestä orpo-pojasta (Matteo Sciabordi) ja taistelevat kylän ainoan kauniin naisen huomiosta.

Niin, kyllähän tässä on kysymys aikamoisesta kyysopasta ja sekamelskasta. Käsikirjoittaja James McBride (jonka romaaniin käsikirjoitus perustuu) on kirjoittanut elokuvaansa tuhat ja yksi erilaista teemaa, joista mikään ei nouse selkeästi etualalle, saati sitten kiinnostavaksi. Vaikka elokuvalla on mittaa huimat 160 minuuttia, aika loppuu kaikilta osin kesken. Toisaalta, katsoja on todennäköisesti menettänyt mielenkiintonsa jo viimeistään tunnin kohdalla ja odottaa lopputekstejä kuin kuuta nousevaa, joten eipä tuolla niin väliä ole. Lisäksi McBriden kirjoittama dialogi kuulostaa pelottavan anakronistiselta ja elokuvasta saa helposti sellaisen käsityksen, että McBride ja Lee eivät ole koskaan opiskelleet sen enempää historiaa kuin sen metodejakaan.

Lee ei osaa pelastaa heikkoa käsikirjoitusta, pikemminkin päinvastoin. Hän alleviivaa sotakohtauksia ja kuolemaa viulumusiikilla tai mahtipontisella klassisella musiikilla rasittavuuteen asti ja käyttää jokaisen mahdollisen (ja mahdottomankin) tilanteen pohtiakseen rotukysymyksiä. Kysymyksessä on siis elokuva jossa mustaihoinen ottaa mittaa valkoihoisesta, hyvä pahasta, ja amerikkalainen saksalaisesta. Leen tyyli on vastakkain asetteleva, saarnaava ja katsojiaan aliarvioiva. Lisäksi Lee suorastaan vaatii saada kierrättää joka ikisen sota-elokuvista tutun kliseen. Ei tällaista jaksa katsoa.

Lee moitti Eastwoodia siitä, että hän ei anna afrikkalaisamerikkalaisille sotilaille heidän ansaitsemaansa roolia historiassa. Tähän tulkinnanvaraiseen asiaan on turha ottaa tässä yhteydessä kantaa, mutta yhden asian voi nyt sanoa varmasti: mitä tulee sotakuvauksiin, Eastwoodin elokuvat painivat täysin eri sarjassa Leen kehnon moraalivitsan kanssa.

DVD: Future Filmin DVD-julkaisu on tyypillistä Future Filmiä niin hyvässä kuin pahassakin: kuva ja ääni ovat erittäin hyviä, mutta lisämateriaalit loistavat valitettavasti poissaolollaan. Varsinkin tässä tapauksessa olisi ollut kiinnostavaa kuulla ohjaajan ja käsikirjoittajan mietteitä metsään menneen projektinsa tiimoilta.

Kuvaformaattina on 16:9 Letterbox ja kuvasuhteena sinänsä komea 2.35:1. Ääniraitoina on DTS ja Dolby Digital 5.1.

Teksti: © 2009 Antti Honkala