Leprechaun (1993) ★

Onkohan Leprechaun liian pitkistä kauhuelokuvasarjoista huonoin?

Aloitusosa on slapstickia aarrettaan etsivän irlantilaisen tontun (Warwick Davis) kanssa. Hän ei ota kuollakseen, vaikka saisi haulikosta.

Elokuvan tyyli kumartaa 80-luvun kauhukomedioille, mutta viihdyttävyys on lähempänä Pekko Aikamiespoikaa kuin Gremlinsiä.

Tarinassa on kaiken kaikkiaan kolme comic reliefia (Lemminkäinen, vajakki, pikkuvanha lapsi), yksi takakireä nirppanokka (Jennifer Aniston) ja yksi täysipäinen mies.

Käsikirjoitus on sisäiseltä logiikaltaan niin huono, että se tuo mieleen Star Warsin esiosat. Kun Jorge uskoi Jar Jar Binksiin, Leprechaun luottaa Lemminkäiseen, tricksteriin, joka ärsyttää enemmän kuin tappajanukke Chucky.

Jos vielä harrastaisin huonoja elokuvia, voisin tätä kehua ihan parhaaksi. Mutta kun en ole enää kuusitoista enkä oikein ironinenkaan.

DVD: Atlantic Filmin dvd-julkaisu on kelpo – alussa on Another World Entertainmentin logot. Lisämateriaalina on trailereita ja infodioja näyttelijöistä.

Eaten Alive (1977) ★★

Orson Welles –efekti: kun esikoinen on niin suuri, että ura jatkuu sen varjossa. Wellesillä se oli Kansalainen Kane, Tobe Hooperilla Teksasin moottorisahamurhat.

Hooperin Eaten Alive seurasi esikoista parilla vuodella. Sekin sijoittuu autioituvaan maalaismiljööseen ja siinäkin kamppaillaan kapenevia elinolosuhteita vastaan.

Psykoottinen ukko (Neville Brand) pitää hotellia ja heiluu viikatteen kanssa. Paikan ainut vetonaula on lemmikkikrokotiili, joka on päässyt ihmislihan makuun.

Piristävästi iso osa kestosta kuluu ukon mutinoihin, hahmon kehittämiseen. Viina leikkaa sotaveteraanin painajaisilta terän, mutta sumentaa mieltä entisestään.

Käsikirjoitus toistaa asetelmaa, piirileikkiä, jossa ensiksi ravataan ja sitten luovutetaan henki.

Teksasin moottorisahamurhien 16 millimetrin filmin dokumenttiestetiikka on hylätty. Se vain korostaa latteuden vaikutelmaa.

DVD: Atlantic Filmin kelpo dvd-julkaisu – alussa on Another World Entertainmentin logot. Lisämateriaalina mm. trailereita ja infokoosteeita.

The Lady (2012) ★★

Ranskalaisen elokuvateollisuuden Steven Spielberg eli Luc Besson kertoi lopettavansa ohjaajana. Päätöstä on seurannut pari lastenelokuvaa ja uusimpana biopic burmalaisesta ihmisoikeusaktivistista Aung San Suu Kyista.

Besson tunnetaan kekseliäistä ja kineettisistä toimintaelokuvista. Hän oli 90-luvulla maailman huippua

Kuitenkin The Lady, traditionaalinen elämäkerta, on ”se elokuva”, jonka Besson on halunnut eniten tehdä. Mene ja tiedä.

The Ladya ympäröi kritiikin torjuva vaippa. Se on Iso Elokuva Isoista Asioista, se ankkuroituu todellisuuteen, siinä on niminäyttelijöitä ja se on klassisesti kuvattu.

Sillä kuka voi sanoa ”ei” tarinalle, jossa kamppailu pahuutta vastaan lopulta palkitaan?

Mutta ei tästä löydy ääntä ja vimmaa. Koko ulkokullattu elokuva tuntuu hankkeelta, jolla toimintamaakariksi leimattu tekijä hakee uskottavuutta.

DVD: Scanboxin dvd-julkaisu. 2.35:1 kuva, 5.1 ääniraita. Lisämateriaalina mm. trailereita.

Teksti 2012: Jaakko Kuitunen