Max Payne

Ohjaus John Moore
Näyttelijät Mark Wahlberg, Beau Bridges, Mila Kunis, Chris O'Donnell, Ludacris, Amaury Nolasco, Kate Burton, Olga Kurylenko
Maa Yhdysvallat / Kanada
Pituus 100 min (103 min BRD)
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2008 Abandon Entertainment, Collision Entertainment, Depth Entertainment, Dune Entertainment, Firm Films, Foxtor Productions ja FS Film

Etsi CDONista

• Kuva 5
• Ääni 5
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p4-5">4</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

BLU-RAY

Taas yksi tietokonepelistä valkokankaalle väännetty elokuva (pohjautuu suomalaisen Remedy Entertainmentin luomaan Max Payne-tietokonepeliin). Näitä yrityksiähän on ollut viime vuosina melkein yhtä paljon kuin sarjakuviin perustuvia elokuvia. On ollut Doomit, Resident Evilit ja mitä vielä. Ne ovat lapsille suunnattuja lapsellisia elokuvia ja melkein aina täysin kelvottomia.

Max Payne (2008, Yhdysvallat) ei ole poikkeus. Se on kaavoihin kangistunut toimintanappi, jonka juoni on suunniteltu 8-vuotiaille sopivaksi eikä henkilöhahmoja ole mietitty sekuntiakaan. Koko keitos on upotettu mielettömään toimintaan, joka alkaa hillittynä, mutta on elokuvan lopuksi kasvanut jo sellaisiin mittasuhteisiin, että on palattu elokuvista taas sinne tietokonepuolelle. Ja kaikki on niin tylsää, että sitä melkein on valmis puremaan itseään huuleen tunteakseen olevansa elossa.

Elokuva rakentuu tietenkin sen päähenkilön, Max Paynen (Mark Wahlberg) ympärille. Hän on vihassa kylpevä kyttä, joka yrittää edelleen selvittää, kuka murhasi hänen perheensä, vaikka muut poliisit ovat jo antaneet periksi. Hänen sitkeät tutkimuksensa johdattelevat hänet synkkään alamaailmaan, joka on täynnä rikollisia, huoria, huumeita ja petollisuutta. Max pääsee vähitellen perille perheensä kohtalosta ja hirvittävästä salaisuudesta sen taustalla.

Visuaalisella tasolla elokuva toimii lähes alusta loppuun kiitettävästi. Kuten alkuperäisessä pelissäkin, myös elokuvassa yhdistellään film noir-elokuvaa ja sarjakuvamaista kuvakerrontaa kohtuullisen onnistuneesti. Pienen armeijan kokoinen erikoistehostetiimi tekee työnsä vakuuttavasti, kuten näissä elokuvissa yleensäkin. Rahaa on palanut ja jälki on sen mukaista. Tämä ei tosin tee itse toiminnasta mitenkään mielenkiintoista. Ne kuuluisat hidastukset, jotka liitetään Max Payneen, ovat valkokankaalla kliseisiä, raskaita ja haukotuttavia.

Mutta eivätpä ne pelkät CGI-kikkailut ja räjähdykset jaksa murrosikäistä vanhempaa katselijaa viihdyttää kovin kauaa. Pian käy selväksi, että elokuvalla ei ole juuri mitään sisältöä (siitäkään huolimatta, että elokuvantekijät ovat ujuttaneet mukaan säälittävän päälle liimattuja viittauksia 2000-luvun terrorisminvastaiseen sotaan), tai edes mukiinmenevää tarinaa. Tarinan henkilöhahmot ovat niin tylsiä ja stereotyyppisiä, että niistäkään ei ole tarinan piristäjiksi.

Max Paynen hahmo on tietokonepeliä mukaillen klassinen kostaja-hahmo, jolla ei ole sen suurempaa persoonallisuutta. Tässä mielessä Mark Wahlbergin roolisuoritus on nätisti linjassa koko elokuvan kanssa: se on kuiva, mielikuvitukseton ja karismaton. Kysymyksessä on niin vahva stereotyyppi, että sen taustalla haluaisi jo nähdä jopa jonkinlaista symboliikkaa, jonka myötä henkilöhahmon persoonallisuus ja ulkonäkökin muuttuisi täysin merkityksettömäksi. Todellisuus taitaa olla kuitenkin hieman arkisempi: elokuvan ohjaaja John Moorella ei ole riittänyt paukkuja toimivan tietokonepelin siirtämisessä valkokankaalle. Ja ihmekös tuo, eihän yksinkertaista ammuskelupeliä voi siirtää sellaisenaan valkokankaalle. Vai voiko?

Teksti © 2008 Antti Honkala

Blu-Ray / Max Payne “Harder Cut”: FS Filmin julkaisema Max Payne blu-ray näyttää ja kuulostaa timanttisen hyvältä. Kuva (2.40:1 HD 1080p) on parasta A-luokkaa ja tukee täydellisesti sarjakuvamaista kuvakerrontaa. Ääniraitana kuultava DTS 5.1. on sekin erittäin järeää kaliiberia ja tarjolla nimenomaan HD versiona.

Kyseessä on teatteriversiota n. 3 minuuttia pidempi tuotos, jossa “harder cut” on saatu aikaan venyttämällä tiettyjä kohtauksia. Eroa valkokangasoriginaaliin on vaikea hahmottaa.

Ekstroja FS Filmin levyltä löytyy maukkaasti, ja ne tarjoavat purtavaa pitkäksikin aikaa, joskin niistä valtaosa on suunnattu todellisille MP faneille aavistukseomaisen hiomattomuutensa vuoksi. Mukana on pitkä behind the scenes dokumentti ja lyhyempi HD tason featuretti.

Kommenttiraitoja blu-ray tarjoaa kaksikin. Ensimmäinen on 2.0 profiilin soittimille tarkoitettu BonusView -raita, joka tarjoaa suunvuoroa näyttelijöille ja nippelitietoa katsojille 30:n pätkän verran. BonusView:n voi katsoa myös erillisenä kokonaisuutena (mikäli soitin ei tue tätä kyseistä toimintoa).

Perinteistä kommentointia edustaa ohjaaja John Mooren, tuotantosuunnittelija Daniel Dorrancen ja erikoistehostevastaava Everett Burrellin yhteinen raita, jossa jutustelua käydään Mooren johdolla hyvinkin pikkutarkasti. Kuvaamisen yksityiskohtia paljastetaan reippaalla tahdilla. Raita on kuitenkin himpun verran raskasta kuunneltavaa, varsinkin kun pääosan esittäjä Wahlberg loistaa poissaolollaan.

Mainitaan vielä että paketin kakkoslevy sisältää Digital Copy ominaisuuden, jolla Windows järjestelmällä voi pyöräyttää itselleen ihan laillisen kopion elokuvasta. Kerroimme tästä ominaisuudesta enemmän X-Files elokuvan yhteydessä.

Kaiken kaikkiaan ostamisen arvoinen paketti kaikille Max Payne faneille, jo pelkästään timanttisen kuvan ja äänenlaadun puolesta. Höttö taustatarinakin saa kotiteatterissa uutta tuulta allensa… Juuri tällaisia sinilaser julkaisuja tarvitaan lisää!

BRD teksti © 2009 Lasse Lepola