Heikon ohjauksen latistama elämänkertaelokuva Diego Maradonasta
Argentiinalaisen jalkapallolegendan Diego Armando Maradonan nimi on tuntunut pyörivän kuvaruudulla lähiaikoina normaalia enemmän. Vuosi sitten mielipiteitä jakavaan urheiluikoniin pääsi tutustumaan Erin Kusturican ohjaaman dokumenttielokuvan, Maradona by Kusturica, myötä. Jonkinlaisen tutkielman Maradonasta yrittää myös antaa vuonna 2007 valmistunut elämänkertasovitus Maradona – Jumalan käsi. Marco Risin ohjaama, rakenteelta hajanainen ja elokuvallisilta ansioiltaan pahasti puutteellinen, filmatisointi toimii paremmin ohjaajan luomana henkilökohtaisena kunnianosoituksena kuin vakavasti otettavana elokuvana.
Maradona – Jumalan käsi käy läpi Diego Maradonan elämänvaiheet köyhistä lapsuusvuosista jalkapallouran päättymiseen asti. Risi leikittelee elokuvassa useamman aikatason kanssa. Maradonan huumeongelmien aiheuttama sairaskohtaus toimii tapahtumien käynnistäjänä, jonka jälkeen siirrytään takauman myötä takaisin miehen nuoruusvuosiin, jolloin ura jalkapalloilijana oli vasta hämyinen unelma. Takaumien jatkuva hyötykäyttö ei jää pelkästään tähän, sillä oman osansa saavat myös Maradonan lapsuudentraumat joihin hypätään elokuvan tarinankerronnan keskeltä tuon tuostakin.
Kaikki edellä mainittu kuvastaa varsin hyvin sitä, millainen soppa elokuvasta lopulta jää käsiin. Risillä ei ole riittävää taitoa kytkeä takaumia luontevaksi osaksi elokuvan tarinankerrontaa, niinpä ne vain pätkivät juonenkulkua tehden siitä irtonaisten palasten luokattoman sekamelskan. Oman säväyksen sotkuun antavat myös ajalliset hyppäykset Maradonan kasvutarinassa, joiden sijoittelu ei tunnu noudattavan minkäänlaista logiikkaa.
Ohjaajalla näyttäisi myös olevan vaikeuksia luoda tapahtumiin sen enempää merkityksellisyyttä kuin dramatiikkaakaan. Kuuluisat vuoden 1986 MM-kisatkin on taantunut arkistomateriaaleista kasatuksi sillisalaatiksi.
Maradonan värikästä henkilöhahmoa on päässyt tulkitsemaan, kansainvälisilläkin elokuvamarkkinoilla mainetta niittänyt, Marco Leonardi. Hänen sekä muiden elokuvassa esiintyvien näyttelijöiden suoritukset ovat hyvää keskitasoa, mutta rikkonaisen rakenteen keskellä roolihahmot jäävät vääjäämättä etäisiksi ja kosketuspinta heihin on olematonta.
Maradona – Jumalan käsi jättää pahan maun suuhun, ja on vaikea kuvitella että edes jalkapallon suurimmat kannattajat jaksaisivat kuluttaa aikaansa kehnon filmatisoinnin seurassa. Kokonaisuuden ainoa positiivinen puoli lieneekin sen tekninen taso, joka vastaa jotenkuten nykypäivän standardeja.
DVD: Future Filmin julkaiseman DVD on laadultaan kelvollinen. Anaformisessa 2.35:1-kuvasuhteessa julkaistu elokuva on tarkka mutta hieman tummasävyinen. Vahvakontrastiset värit pistävät myös silmään. Elokuvan lattea äänimaailma toistuu 5.1 Dolby Digital muodossa.
Lisämateriaaleja levyltä ei löydy.
Teksti © 2009 Sampo Bergman
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA