Magneettimies

Ohjaus Arto Halonen
Näyttelijät Arto Halonen, Olavi Uusivirta, Emma Salokoski, Atte Blom
Maa Suomi
Pituus 79 min

Kuvat © 2009 Art Films production AFP Oy

Hanki omaksi

• Kuva 4
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p4-5">4</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

“Sisältäni portin löysin, melkein huomaamattoman. Kun sen läpi hiljaa nousen, näen toisin maailman.”

Pekka Streng on yksi suomalaisen populaarimusiikin suurista mysteereistä. Urallaan vain kaksi albumia julkaissut Streng menehtyi syöpään jo 26-vuotiaana, mutta miehen jättämä perintö kaikuu yhä nykyään Joose Keskitalon ja Liekin kaltaisten artistien tuotannoissa.

Arto Halonen aloittaa elokuvansa Magneettimies henkilökohtaisella manifestilla: Streng on hänelle läheinen ja erityinen muusikko. Hahmo, jota hän ei koskaan ehtinyt tavata, mutta joka levysoittimen kautta yhä puhuttelee ohjaajaa.

Strengin tarina käydään läpi kronologisesti, kertojana toimii miehen oma päiväkirja. Äänenä kuullaan Olavi Uusivirtaa, jonka valinta on luonteva: kummankin artistin tuotannoissa toistuvat samat elämän, kuoleman ja rakkauden teemat ja luonnosta poimitut kielikuvat. Ja tietenkin molempia on usein luonnehdittu nuoriksi, lahjakkaiksi, pehmeä-äänisiksi lauluntekijöiksi.

Haastateltavien kirjo on laaja: kameran edessä nähdään Strengin sukulaisia, muusikkotuttavia ja muita, joihin artisti on suoraan tai välillisesti vaikuttanut. Pääpaino ei ole hauskoissa anekdooteissa – vaikka niitäkin kuullaan muutama – vaan eheän artistikuvan luomisessa. Streng oli runopoika ja mystikko: ujo ja vetäytynyt, mutta toisaalta määrätietoinen. Atte Blomilta (Love Recordsin perustaja) mies sai levytyssopimuksen todettuaan, että haluaa tehdä levyn ennen kuin kuolee.

“Värit kauniit vasta huomaan, kuulen äänet kirkkaammat. Jätän soinnuttomat luolat, jätän varjot hoippuvat”.

Magneettimiehen tarinaa säestävät Strengin kuolemattomat laulut, joiden tulkinnallinen moniulotteisuus korostuu Halosen valitsemaan luontokuvastoon yhdistettynä. Loputtomat kukkapellot, vehreät metsät ja valkokankaalla liitävät perhoset ovat Strengin lauluista tuttua kuvastoa. Ne kätkevät taakseen ajatuksia uudelleensyntymisestä, sielun ikuisesta kiertokulusta ja alemmasta ja korkeammasta minästä.

Elämänfilosofiastaan Streng ammensi ne voimat, joita hän viimeisinä vuosinaan tarvitsi. Armeijassa diagnosoitu syöpä koitui miehen kohtaloksi, ja hän menehtyi Helsingissä vuoden 1975 keväällä. Jälkeensä hän jätti kaksi suomalaisen pop-musiikin mestariteosta – Magneettimiehen kuolema (Tasavallan presidentin kanssa) ja Kesämaa – sekä kasan nauhoituksia, joista koottiin tammikuussa 2009 postuumisti julkaistu Unen maa Olympia-orkesterin säestämänä.

Dokumentti nivoutuu levyntekoon ja muistokonserttiin, joka järjestettiin alkuvuodesta Tavastialla. Lavalle nousivat mm. Emma Salokoski (Strengin serkun tytär), Olavi Uusivirta, Ville Leinonen ja Jarkko Martikainen. Halonen työsti konsertista myös tunnin mittaisen koosteen, joka esitettiin hiljattain Doc Loungessa Helsingissä.

“Meidän värit ylös virtaa ja yhteen sulautuu. Kaikki toistaan koskettaa, kaikki aamuun kurkottuu.”

Halosen elokuva on kiehtova ja tyylikkäästi koottu dokumentti, joka intiimillä otteella valottaa erään taiteilijaneron vaiettua elämää. Levyntekoon ei juuri puututa, ja esimerkiksi linkki suomalaiseen progesuuruuteen, Tasavallan presidenttiin, jää valottamatta. Rajaus on kuitenkin perusteltu ohjaajan valitseman näkökulman vuoksi. Keskiössä on Pekka Streng ihmisenä ja persoonana, ja hänen vaikutuksensa seuraaviin sukupolviin.

Magneettimies tutkailee aihettaan tarkkanäköisesti ja vilpittömän tiedonjanoisesti, kuin samaisen kappaleen kertoja laulaessaan: “Juoksen puulta toisen luo, kaikin voimin ravistan / Haluan hedelmän arvaamattoman / Haluan maistaa puuta jumalan.”

DVD: Sandrew Metronomen julkaiseman DVD:n kuvaformaati on anamorfinen 1.78:1 -laajakuva, ja ääniraitana toimii DD 2.0. Kuva on tarkka ja virheetön, vaikka dokumentissa se onkin sivuseikka. Ääniraita toistuu kahdesta kanavasta selkeänä.

Lisämateriaalina tarjotaan Strengin puutarhassa -konserttielokuva, joka on artistin faneille pakkokatseltavaa. Postuumisti julkaistun Unen maa -albumin jälkimainingeissa järjestetty konsertti saattoi vuoden 2009 helmikuussa yhteen pitkän rivin Suomen rock-taivaan eliittiä, ja tunnelma paikan päällä tuntuu liikkuneen aivan omissa sfääreissään. Illan kohokohtina voidaan mainita mm. Olavi Uusivirran Muumipeikon tassuttelu / Noidat -potpuri ja Jonna Tervomaan tulkitsema, illan itseoikeutetusti päättävä Sisältäni portin löysin. Mainitsemisen arvoinen on myös kulttibändi 22-pistepirkko, joka esiintyy suomeksi ensi kerran 25 vuoteen.

Teksti: © 2010 Anton Vanha-Majamaa