Mä oon mikä oon

Somos lo que hay (2010)

| DVD
  • 3

Meksikolaisessa kauhudraamassa seurataan kannibaalien klaania. Isän kuoltua veljesten on ruokittava.

julkaistu 2011-04-22 / päivitetty 25.04. klo 13:01

KUVA 4

Mä oon mikä oon
Mä oon mikä oon 

KUVA 3

Mä oon mikä oon
Mä oon mikä oon 

KUVA 1

Mä oon mikä oon
Mä oon mikä oon 

Mä oon mikä oon

Ohjaus Jorge Michel Grau
Näyttelijät Adrián Aguirre, Miriam Balderas, Francisco Barreiro, Carmen Beato, Alan Chávez
Maa Meksiko
Pituus 89 min
Ikäraja 15 vuotta
Lisätietoja IMDb / Kuvien ©
  • Kuva 4
  • Ääni 4
  • <li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p1-5">1</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Meksikolaisen Jorge Michel Graun esikoiskokopitkä Mä oon mikä oon (2010) on pohjimmiltaan perinteinen elokuva, mikä ensi alkuun voi kuulostaa kummalliselta puhuttaessa ekspressionismiin taipuvaisesta kauhudraamasta, jossa seurataan kannibaaliperheen selviytymistä.

Paikoin kliseinen tarttumapinta johtuu yleispätevistä teemoista, perheen dynamiikasta ja perheestä tiiviisti pakattuna yksikkönä, sitä kohtaavasta ongelmasta ja kannibalismista metsästyksen häijyimpänä muotona myös filosofisesti.

Perheen isän kuollessa syntyy valtatyhjiö, josta alkavat taistella kaksi veljestä, rauhallinen ja äkkipikainen. Patriarkan elintärkeä rooli oli sama kuin villissä luonnossa: hankkia ruokaa.

Tolstoi on yhä oikeassa: ”Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan.” Veljesten kilpailun ja kannibalismin lisäksi löytyy hysteerinen äiti. Joukon älykkäin, sisko, toimii diplomaattisesti välittäjänä.

Perhettä ei kuvata yliluonnollisesti, kannibalismikaan ei aktina symboloi mitään yhteiskunnallista niin kuin jossain Pasolinin Sikolätissä (1969). Heihin on syytä suhtautua kuin kulttiin. Voisi ajatella niinkin, että perhe on perinyt patriarkan vääristyneen maailmanselityksen; he ovat niin ehdollistuneita tapoihinsa, että nälissään muistuttavat nistejä.

Kannibalismilla on kylläkin vahva merkitys rituaalina. Inhorealistisen kuvaston pahuus liittää elokuvan länsimaalaiseen kulttuuriperintöön, mikäli sitä tulkitsee moralistisesti. Läsnä on ikään kuin se vääjäämätön rappio, joka seuraa ihmisen syömistä, teoista alhaisinta ja rikosta jumalia vastaan.

Juonellisesti ja temaattisesti elokuva on yksi suuri jahti. Ensinnäkin nälkäiset kannibaalit jahtaavat epätoivoisesti ihmislihaa aloittaen kuin sarjamurhaajat yhteiskunnan heikoimmista, katulapsista ja prostituoiduista. Varjojen kaupungissa on autenttisuuden tuntua. Kuvapuoli pelaa.

Toiseksi heidän perässään on kyttäkaksikko, joka on tyypitelty täysin toivottomiksi tapauksiksi, laitoksen pahnanpohjimmaisiksi, joille nyt on tullut tilaisuus näyttää kyntensä. Jo hetken niin ikään tyypitellyt patologit ovat epäilleet, että jotain hämärää on meneillään.

Kolmanneksi kannibaalien perässä on ilotyttöjen lauma. Suhde on harvinaisen myrkyllinen, sillä eläessään perheen ukko kävi vieraissa ja syötti perheelleen prostituoituja. Lesken raivo on rajaton, semminkin kun ilotyttö puukotti miehen kuoliaaksi. Tähän ankkuroituu kehno juonivalinta.

Potentiaalista huolimatta elokuva jää luurangoksi. Pimeys, joka aluksi luo tunnelmaa ja mielentilaa, on lopussa vain paikkailemassa käsikirjoituksen hölmöyksiä; pimeässä ei oikein näe eteensä ja sitten koittaakin kuolema.

Ajojahdin myötä ruumiitakin alkaa tippua, vaikka sellaisen saaminen on hetki sitten ollut ongelma. Tyylitajua löytyy ohittaa ilmeisimmät mässäilyt, mutta framille nouseva väkivalta rokottaa yleistä vakavamielisyyttä, jota naturalismilla on haettu.

Sisältöönsä nähden ylipitkän elokuvan vertaaminen mainospuheissa kauhudraaman moderniin mestariteokseen Ystävät hämärän jälkeen (2007) on vain mainospuhetta, niin eri sarjoissa ne painivat.

DVD: Elokuvan suomalaisen laitoksen on julkaissut Pan Vision osana Cinema Mondo –sarjaa (#227). Kuva on 2.35;1, ääniraita 5.1/2.0 espanja. Lisämateriaalina traileri.

Teksti: © 2011 Jaakko Kuitunen

Seuraa meitä

PINNALLA

Hytti nro 6

| 28.10.

Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.

Lue lisää »

The Last Duel

| 17.10.

Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?

Lue lisää »

007 No Time to Die

| 29.09.

Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.

Lue lisää »

ENSI-ILTA – LUETUIMMAT

DVD & BLU-RAY – LUETUIMMAT

KOMMENTOI

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

Luetuimmat – 12KK

Jodie Comer ja Ryan Reynolds

Free Guy Lue arvio »

Nick Cheung ja Yang Zi

Bodies at Rest Lue arvio »

Bae Doona

Barking Dogs Never Bite Lue arvio »

Scarlett Johansson ja Florence Pugh

Black Widow Lue arvio »

Margot Robbie, Daniela Melchior, Idris Elba ja David Dastmalchian

The Suicide Squad: Suicide Mission Lue arvio »

Liam Neeson ja Laurence Fishburne

The Ice Road Lue arvio »

Shailene Woodley ja Callum Turner

Ole niin kiltti, älä rakasta häntä Lue arvio »

Samuli Jaskio ja Petri Poikolainen

Sokea mies joka ei halunnut nähdä Titanicia Lue arvio »

Lashana Lynch ja Daniel Craig

007 No Time to Die Lue arvio »

TELEVISIOSSA KE 20.5 KLO 21.00 TV5

Turvatalo

Denzel Washington ja Ryan Reynolds pääsevät tositoimiin addiktoivan viihdyttävässä ClA-jännärissä.


Filmgoer

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

PÄÄTOIMITTAJA
Aleksi Salonen

TOIMITUS
Kreeta Korhola, Samu Oksanen, Jussi Toivola, Markku Ylipalo
Filmgoer.fi 1999–2022
ISSN 1798-7202